Emme kohdanneet (Runotorstain sivulle, 445. haaste: Kukka)

 

 

 

 

 

Emme kohdanneet,
                     sinä väistit,
         ja minä

sulkeuduin hitaasti,
toisin kuin kukka
joka tekee sen kivutta

© AilaKaarina

Rakeet jyskyttävät ikkunaan

 

 

 

 

 

Rakeet jyskyttävät ikkunaan,
minulla on mukava asento,
sylissä kirja.
         
           Tämän kaiken
       sattumanvaraisuus,
vain jossakin päivieni varrella väärä valinta,
vahinko,
pelkkä ajattelemattomuus,

           jyskytän ovea, ikkunaa

© AilaKaarina

Uni josta tahdoin herätä (Runotorstain sivulle teemaan Kajo/1982 lento-onnettomuudessa kuolleelle sisarelleni)

 

 

 

 

 

Uni josta tahdoin herätä


Kuolemastasi kertoi uni, josta tahdoin herätä,
ja yön jäinen henkäys avoimesta ikkunasta,
           sen molemmin puolin
                     mieleni
              hätäinen vaeltelu,       
       
Kuolemasi jälkeen sain nähdä
miten tyyni ja lempeä on kuoleman valo,
   
hetken sen kajoa lainasi
                  lähtösi airut

© AilaKaarina

Vuosikymmenien jälkeen

 

 

 

 

 

Vuosikymmenien jälkeen
matkalla muualle
hän löysi nuoruuden kotinsa,
yhden niistä,
           tuo se oli,
tuo ovi tuo ikkuna.
           Se onni.

Lapsuutensa kodit hän muisti kaikki,
vaikkei koskaan ollut kotonaan niissä

© AilaKaarina

silmissä pilkkeenä (Runotorstain sivulle teemaan Toivo)

 

 

 

 

 

silmissä pilkkeenä
    syvät vedet,

  rantaan uidut

© AilaKaarina

Näin kävi

 

 

 

 

 

Näin kävi,
peilistä katsoo
vanheneva yksinpuhuva nainen.
           Mikä minusta
           pitikään tulla?

Jotakin lohdullista tässä on,
lempeää,      
olisi voinut hassumminkin käydä

© AilaKaarina

Elän pienten päivien aikaa (Runotorstain sivulle teemaan Kaunis)

 

 

 

 

 

Elän pienten päivien aikaa,
ovat unetkin pieniä ja viluisia,
mutta kukkakimpusta kauniimman
loivat valkoiset matarat,

myös yksinäisyys on pienempää
kuin ennen sinua

© AilaKaarina

Ikäväni

            

 

 

 

 

Ikäväni  säikeet 

     siltana 

minun kulkea loputonta matkaa luoksesi

© AilaKaarina

Metsäpolulla (Runotorstain sivulle teemaan Varjo)

 

 

 

 

 

Metsäpolulla
nuoret ruohotupsut,
kuolleet oksat,
valon ja varjon vuorottelu
luonnollisesti

© AilaKaarina

Siitä lauletaan (Runotorstain sivulle 444. haasteeseen Rakkaus)

 

 

 

 

 

Siitä lauletaan,
kirjoitetaan,
puhutaan,
minä kuuntelen
sanoja,
nuuhkin kuin nälkäinen eläin
metsää ja vihiä,
tavoitanko
saisinko kiinni           rakkauden
   
Järkeni pilkkoo sen osiin,    
aivojen mekanismit,
kaikki veikeät kemiat,
ymmärrän

mutta mitä on rakkaus
ja miten se tapahtuu                    
                                            Se pakenee kokonaisena
                                            ja ehjänä siellä,
                      missä ei sanoja ole
       
Entä kun rakkaus meissä tapahtuu,

olemmeko silloin enemmän
kuin metsän saalistaja           vainu           ja           saalis

© AilaKaarina

Äidit

 

 

 

 

 

Äidit

Äiti ristin juurella.

Ei mikään ole muuttunut.

Kaikkien äitien suruista suurin

on ollut ja on aina oleva

nähdä lapsensa kärsimys,

luissaan, lihassaan moninkertaiseksi

tallentuvana

kun ei voi auttaa,

sulkea syliin,

edes silittää poskea

© AilaKaarina

Myös eron hetkinä

 

 

 

 

 

Myös eron hetkinä olivat lapseni lähellä.

Näin sydämeni kiikarilla.

Tuli aika kääntää se toisin päin.

Olen

taas lähempänä itseäni

© AilaKaarina

Tämä rikkaus

 

 

 

 

 

Tämä rikkaus.

Minulla on aikaa

runoilla,

minulla on aikaa

kulkea metsäpoluilla

koirani kanssa

ja sanoa sananen sillekin.

En kulje

kanssasi

riisipellolla jalkamme reisiä myöten tulvavedessä,

en roiku kaivomme reunalla, jospa löytyisi pisara vielä,

en istu viereisellä koneella hämärässä tehtaassa

ompelemassa saumaa toisensa perään aamuista

pitkiin öihin

Minulla on tämä aika.

Sinä kuljet kanssani

© AilaKaarina

Katoaako rakkauden voima

 

 

 

 

 

Katoaako

rakkauden voima,

sen riemu, sen vimma,

anteeksianto

ja uhrautuminen,

jos kuolema on lopullinen päämäärämme,

edes parhaimmat meistä

voisivat nousta           kukkamerinä

                                              aavikoille

© AilaKaarina

 

Oodi vanhalle akalle

 

 

 

 

 

Oodi vanhalle akalle

Vanha akka, noita nainen,

matriarkka iänikuinen,

Pohjan akka, sufragetti,

feministi kautta aikain,

läksi ulos luolastansa

uroita ojentamahan.

Repäisi kapakan uksen

ja suunsa ikiviisaan auki,

ammollensa ne leväytti,

ilmoille kun reväytti

ikivanhat laulelunsa,

kaatui toulit, pöydät, loosit,

kaatui kaikki ihmisetkin,

seinätkin jo tutisivat.

Löysi viimein etsimänsä,

maitoparta Joukahaisen.

Lauloi suohon nuoren miehen,

sinne oppimaan syviä

aatoksia elämästä,

viisaampia laulelmia.

Näki vanhan Väinämöisen,

suuren sankarimme ennen,

nuorta tyttöä himoovan,

Ainon perään kuolaamassa.

Suohon lauloi ukkoraiskan,

säälittävän harmaahapsen.

Jätti suolle miehet nämä

hellästi hymyävänä.

Vanha nainen nuori kerran,

äitinä vain ihailtuna,

madonnaksi vaiettuna,

kevyeksi riisuttuna,

silti oli rakastanut

viisaita ja tyhmempiä,

kauniita ja rumiakin

vaan uroita aikuisia!

(Tarvinnut ei punattujen

botokshuulten viehätystä,

silikonitissejäkään

eikä pepun pyöritystä.)

Uljahana marssi ulos

vanha nainen naurahtaen

ajallemme ja menneille,

yksin suri luolassansa

© AilaKaarina

 

 

 

 

 

Pittoreskia (Runotorstain sivulle toisen kerran, koska muokattu; 479. haaste Lumi)

 

 

 

 

 

Pittoreskia

Luminen maisema

hohtavana

rajoittuu ikkunapokiin,

mutta jossakin hän

kulkee koditon,

nostaa kauluksensa pystyyn

ja työntää kätensä syvemmälle taskuihin,

armahtaa minua,

pysyy poissa taulustani

© AilaKaarina

Sateisena aamuna

 

 

 

 

 

Sateisena aamuna yksinäinen lintu alastomassa puussa,

yksinäinen lintu alastomassa puussa sateisena aamuna,

alastomassa puussa sateisena aamuna                                 yksinäinen lintu

Minä en päässyt syksystä pois

© AilaKaarina

Ei se vanha ollut

 

 

 

 

 

Ei se vanha ollut,

vain huonosti tehty,

taloni, josta kaiken purin.

Asuin kauan vieraana vieraissa nurkissa, majataloissa,

kellareissa, ullakoilla

ja taloanai rakensin, purin

ja rakensin.

Ei siitä koskaan valmista tullut,

ei tulekaan,

mutta seinät ovat avarat ja lattia luja,

katossa taivaan näyttävä ikkuna

© AilaKaarina

(Sarjaan psykoanalyysi)

Syksyinen myrsky (Runotorstain sivulle teemaan Kellastunut)

 

 

 

 

 

Syksyinen myrsky

repii lehdet puista.

Jos sinä olisit           täällä

sataisi vain kultaisia pisaroita

© AilaKaarina

Syödä ruokansa (Runotorstain sivulle teemaan Tasan)

 

 

 

 

 

Syödä ruokansa

ja pyydellä puolelta maailmaa anteeksi,

kun sen syö.

Jeesus sanoi: Ne joilla on, niille annetaan.

Se on nyt optioiksi muutettu

© AilaKaarina

Toisilla (Runotorstain sivulle teemaan Tasan)

 

 

 

 

 

Toisilla yllin kyllin liikaa.

Toisilla niin vähän,

ettei

se

enää

miksikään

muutu

© AilaKaarina

Rakkaudestamme

 

 

 

 

 

Rakkaudestamme

on vuosien jälkeenkin

minussa tallella kaikki

kuin varhaisen pakkasen jäädyttämät

kirsikat puussa

© AilaKaarina

Kunnioita (Runotorstain sivulle teemaan Valkoinen valhe)

 

 

 

 

 

Kunnioita

Kaikkivaltiasta Lääketiedettä.

Se olkoon tie, totuus ja elämäsi

pienessä pillerissä.

Niele se

patteihin, kolotukseen, murheeseen, masennukseen, ahdistukseen,

 

riippuvuuteen

Älä mieti syitä.

Tyydy.

Ole kiltisti

aikasi näköinen,

mielelläsi

aina vieras

© AilaKaarina

(1980- luvun lopulla kirjoitettu runo vastauksena psykiatrian erik.lääk Kivi Lydeckenille, jonka mielestä psykoanalyysit ja muut vast. terpiahoidot ovat turhia, elleivät jopa naurettavia ja vain lääkehoidolla on merkitystä!)

Kun tulen vanhaksi

 

 

 

 

 

Kun tulen vanhaksi,

ethän unohda?

Kolkutathan oveen,

astut huoneeseen,

sytytät valon

© AilaKaarina

Häikäisee

 

 

 

 

 

Häikäisee

keväisten lehtien vihreys,

puihin syöksynyt

valo

© AilaKaarina

 

 

En tiedä

 

 

 

 

 

En tiedä,

onko olemassa vapaaehtoista

yksinäisyyttä.

Tiedän vain sen,

että on olemassa huonoa onnea,

vääriä valintoja,

yksinäisyyttä

© AilaKaarina

 

Vanhan naisen kevät

Vanhan naisen kevät

Ennen kuin jäät lähtivät

kevät jo uneksi hänessä

kunnes aurinko kurkisti puiden takaa,

pajunkissat kuoriutuivat kuin poikaset,

linnut löysivät parinsa,

ja maailman ääriin kaikui keväinen vimma!

Siis mitä siitä, että oli ikää jo,

mitä siitä ettei enää muistanut kaikkea

tai unohti liikaa,

kunhan muisti vain, että kerran sai olla nuori

ja rakastaa

© AilaKaarina

Vanhan naisen talvi

 

 

 

 

 

Vanhan naisen talvi

Nuori lämmin liha luiden päällä

riensit vaikka takki auki pakkasessa,

kauan sitten.

Nyt talvituuli on vähintäänkin hankaluus

ohenevilla poskilla,

valkoinen maa haikeus

vanhoissa jaloissasi

© AilaKaarina

Vanhan naisen syksy (Runotorstain sivulle teemaan Kellastunut)

 

 

 

 

 

Vanhan naisen syksy

Syksyn värien jäähyväistanssiin

valo katoaa ja kaiken runsaus,

mutta vielä on vaahterassa

okran ja punaisen kaikki sävyt,

ja hopeapaju sirottaa lehtensä

kuin korut

hänen jalkojensa juureen

© AilaKaarina

Vanhan naisen kesät (Runotorstai: Hedelmällisyys/Kesäyön unelma ☺)

 

 

Vanhan naisen kesät

Vasta myöhään hän huomasi

odottavansa kesää,

mutta äkkiä kantoi sitä

moninkertaisesti

kuin vanhat Saarat lapsiaan,

synnytti ja helli,

antoi pois pakon edessä.

Ja ennen kuin taas on luovuttava

hän synnyttää auringon,

maan ja latvustojen vihreät meret,

pihlajat kukkaan,

syreenien tuoksun

ja taas auringon,

aina vain kiihkeämmin,

sillä aina vain lähempänä

kurjet huutavat

© AilaKaarina

En kaipaa

 

 

 

 

 

En kaipaa nuoruutta,

en sileää elämää

kasvoilleni takaisin.

Haluan nähdä

valinnat,

jotka tein,

jätin tekemättä

ja ne, jotka vielä voin valita

© AilaKaarina

Se kumahtaa (Runotorstain sivulle teemaan Musiikki)

 

 

 

 

 

Se kumahtaa sydänten kammioissa

syntyvän itkusta vanhuksen huokaukseen

samana puhtaana sointina:

saada tulla kuulluksi

© AilaKaarina

Yksinäisyydessä

 

 

 

 

 

Yksinäisyydessä on surullista sekin,

ettet voi riidellä kuin itsesi kanssa,

nuokin kaksi, koira&kissa

vain tuijottavat hetken

ja marssivat sitten viikset vinossa, vaiti

ja rintarinnan

rauhallisempiin olotiloihin,

sinä 

siinä

© AilaKaarina

Ilon tai surun

 

 

 

 

 

Ilon tai surun

kyyneleet.

Samannäköiset,

samasta lähteestä

© AilaKaarina

Ihmisen suuruudesta

 

 

 

 

 

Ihmisen suuruudesta

eivät puhu ne,

jotka näkevät vain itsensä

© AilaKaarina

Nyt sen sanon

Nyt sen sanon, ei, minä huudan sen: Tule,

sinä ainoa!

Hyppää sänkyyni,

vedetään peitto korville eikä nousta

ikinä.

Anna minun sulkea silmäni kainaloosi,

jotta en enää näkisi tätä kaikkea,

en yhtään sukupuuttoon kuolevaa lajia,

en sitä, jota on liikaa,

vähiten ihmistä,

roikkukoon maailman reunalla,

pudotkoon.

En merta kuolevaa.

En myrskyä nousevaa.

Purista minua lujaa, rutista hellästi,

pidä kiinni, älä koskaan päästä irti,

sillä minä olen väsynyt ja vanha,

taistoni taistellut.

Hittoako tässä pitäisi vielä!

On toisten vuoro jo.

Minun ryppyni levätköön rauhassa

sinun ryppyjesi seassa.

Kaivaudutaan peiton alle, lakanoihin,

patjan alle, toisiimme.

Syli sylissä ollaan vaan

© AilaKaarina

Miljoonien vuosien (Runotorstain sivulle teemaan Virta ja Runonevan 24. haasteeseen Pyöreä))

 

 

 

 

 

Miljoonien vuosien liplatus

                       kädessäni

veden hioma kivi

© AilaKaarina

Runonevan 24. haasteeseen Pyöreä.

Surunauhat

 

 

 

 

 

Surunauhat

silmien alla,

yksin nukutuista öistä

© AilaKaarina

Istun kahvilassa (Runotorstain sivulle teemaan Sumu)

Istun kahvilassa

kuten muut

tulijat ja menijät.

Katselen ikkunasta puuta,

jota myöhäisillan usva kiertää.

Äkkiä sumu hälvenee.

Miten epäilemättä

syksynpaljas puu on olemassa

© AilaKaarina

Miten rakkaaksi

 

 

 

 

 

Miten rakkaaksi

voi yksi vaahtera tulla,

tulivat kaikki puut

© AilaKaarina

Luopumisesta

 

 

 

 

 

Luopumisesta

kertoi kotitien vaahtera,

kun se pudotteli mennyttä 

kesää,

hetken verenpunaisina juurilla,

kauan kultaiset oksat

© AilaKaarina

Pohjoisen kesä

 

 

 

 

 

Pohjoisen kesä

Elokuu puolessa,

kesä haalenee kuin vanha taulu.

Tässäkö se taas oli.

Iät ajat me odotimme aurinkoa.

Jo iät ajat ovat illat viilenneet

© AilaKaarina

Kevätmaisema (Runotorstain sivulle teemaan Valmis)

 

 

 

 

 

Kevätmaisema.

Taiteilijan paletista

valon kirpeyttä ja nuorta vihreää.

Siveltimen lennosta           linnut oksille,

            vuoroin kiihkoa

vuoroin hiljaisuutta,

ja luonnos on valmis,

kesä

© AilaKaarina

Mistä on lapsen ilo tehty

 

 

 

 

 

Mistä on lapsen ilo tehty?

Se on tehty

sylin lämmöstä,

katseen hellyydestä,

hyväilystä, syleilystä,

käsivarsien rutistuksesta,

suukkojen suloisuudesta,

leikistä ja hassuttelusta,

toiveiden hippusista,

unelmien nuppusista,

arjen pienistä hetkistä,

läheisyyteen tehdyistä retkistä,

Niin vähästä, niin paljosta

on lapsen ilo tehty

© AilaKaarina

Tyttärelle (Osaan äitiys)

 

 

 

 

 

Tyttärelle


Sinä synnyit huulet tiukkana viivana
silmiäsi et avannut
ennen kuin olit maistanut maitoani
useaan kertaan
ja ilmeisesti vaihtoehtojesi
vähyydessä minut hyväksynyt

Vähän isompana halusit itse leikata pihvisi
enkä saanut auttaa
lopulta istuimme molemmat pöydän alla
ja itkimme

Piirsin tikulla piharajat
mutta pensasaitaan oli jäänyt pieni aukko
josta livistit
“Äiti, sä et piirtänyt tähän”
sanoit kolmevuotiaan vakavuudella
kun viimein käsi kädessä tuijotimme porttiasi
vapauteen

niin leikkialueesi sai vihonviimeisen viivansa
ja sinä pysyit rajojen sisäpuolella jopa silloin
kun taas juoksin perässäsi saadakseni sinut kotiin
tai saunaan tai jonnekin
minne et (tietenkään) halunnut

Nyt tiedän tyttäreni nuori aikuinen
silmiesi viisaudesta
että taistelukokemuksellasi sinä selviydyt
kuin sotilas jolle rauha itsensä kanssa
olikin ainoa tavoite

ja aina minä kuuntelen täältä kaukaa
käteni sylini kaikki
oveni avoinna

© AilaKaarina

Pojalle (Runotorstain sivulle teemaan Luottamus)

 

 

 

 

 

Pojalle


Matkaa miehisyyteen jouduit yksin tarpomaan
minä saatoin vain näyttää tien alun
ja kulkea sen vierelläsi

kunnes minun täytyi vain         
opetella luottamaan
jo orastaviin suunnistajan taitoihisi

päivä päivältä päästää irti

Kun ylitit ulkoilurajojasi tietämättäni
mutta aina jälkikäteen siitä kertoen:
“Äiti, mun täytyi jo kokeilla
ja hyvin meni, kyllä mä pärjään”
opin vastaamaan
että sinähän sen parhaiten tiedät
mutta muistan monet hiljaiset pyynnöt
jonnekin
katsothan taas poikani perään

ja vaikka huoleni kasvoivat kasvusi myötä
minun täytyi jo
luottaa
jousiampujan tarkkaan silmääsi
ja hartioittesi leveneviin kaariin

Näen nyt nuori aikuinen poikani
hymysi lämmön ja silmiesi kirkkaan voiman
ja tiedän viimein
että isättömyytesi oli vaikeus
ei mahdottomuus mieheksi kasvuun

mutta niin iso kivi ja aina eteen vierivä
ettet voinut sitä kiertää
et talloa
vain jatkuvasti kiivetä yli

© AilaKaarina

Eilenkö (Osaan äitiys)

 

 

 

 

 

Eilenkö?

Kuin eilen autoin poikaani haarniskaan,

vyötin miekkaan ja solmin sankarin viitan,

saatoin leikin riemuun.

Eilen hän osti miehen tuoksua kainaloon,

tytön nimi vaihtui toiseen,

vuodet vaihtuivat toisiin.

Muistinko sen aina

tänään

© AilaKaarina

Opettelin luopumista (Runotorstain sivulle teemaan Oppia)

 

 

 

 

 

Opettelin luopumista

ennen lähtijöitä.

Vähä vähältä tein tilaa,

suurensin ikkunoita, levensin ovia,

työnsin aitaa kauemmaksi

lasteni tutkia, kokeilla ja tunnustella,

jotta he lähdön hetkellä tietäisivät

minne päin ei

ainakaan kannata mennä.

Jotakin tein liian varhain,

jotakin liian myöhään.

Ehkä lastenlapsille osaisin

© AilaKaarina

Tytär kiipeää syliin (Osaan äitiys/Runotorstain 448. haasteeseen 'leuka')

 

 

 

 

 

Tytär kiipeää syliin

kesken kaiken kiireisen ja tärkeän.

Juuri kun olen sanomassa jotakin,

hän

tarttuu leukaani hymyillen.

Minä näen tärkeimmän

© AilaKaarina

        

Mitä pienempi olit (Osaan äitiys)

Mitä pienempi olit,

sitä suurempi olin sinulle. Annoin elämän mallin:

- Ai, näinkö täällä?

Entä jos en nähnytkään onnen

pimeää puolta?

Tunnistinko kielletyt tunteet, torjutut pelot,

sukupolvien opitut fraasit?

Tunnustinko?

Joko ehdin sinun taskuusi livauttaa

kellarini avaimen

 

© AilaKaarina

 

 

 

 

 

Lapsilleni (osaan äitiys)

 

 

 

 

 

 Lapsilleni

Näen sinussa

itseäni

enemmän kuin perimä pakottaa.

Enemmän kuin tahtoisin.

Kunhan en koskaan näkisi sinun kantavan

kuolleita unelmiani,

liian raskaita siipiä

© AilaKaarina

Kun olit syntynyt (Runotorstain sivulle teemaan Herkkä ja Katse)

 

 

 

 

 

Kun olit syntynyt,

minä katsoin

valtani määrää.

Ei mikään voisi estää minua

rakastamasta,

ja vain katseellani

voisin pyyhkäistä sinusta

ilon

niin kuin kylmä tuuli kukasta kukan

© AilaKaarina

Sinua syntyväni (Osaan äitiys)

 

 

 

 

 

Sinua syntyväni,

vielä mieleni mittaisena,

kysymysteni kokoisena,

kannan jo kaksin sydämin

© AilaKaarina

Syksyn ensimmäinen lehti

 

 

 

 

 

Syksyn ensimmäinen lehti

kynnyksellä.

Minä olen

kotona taas

© AilaKaarina

Pieni oodi vaahteralle (Runotorstain sivulle teemaan Kesäyön unelma)

 

 

 

 

 

Pieni oodi vaahteralle

Kauan sitten

vuodesta toiseen

se kasvatti sitkeää vihreyttään,

puhkaisi

oksansa kukkaan,

varjosti viuhkallaan

paahteista ikkunaani,

tai heitti minulle pieniä tähtiä.

Kauan sitten

sanoin sille jäähyväiset

ja se lävisti latvansa maailmaani,

jossa se lakkaamatta

ravistaa vihreää ja kultaa

© AilaKaarina

Olen sytyttänyt (Runotorstain sivulle teemaan Odotus)

 

 

 

 

 

Olen sytyttänyt

valot

kaikkiin huoneisiini.

Odotan sinua

näissä jokaisessa

© AilaKaarina

Tänään elämä

 

 

 

 

 

Tänään elämä

surua sykkii.

Suru sykkii elämää

© AilaKaarina

Suru

 

 

 

 

 

Suru

muutti asumaan,

sulki oveni ja kaikki ikkunat.

Minä

istuin kauan kädet sylissä

niin kuin ainakin vieras

© AilaKaarina

Tänään unikin

 

 

 

 

 

Tänään unikin

on ystäväni,

tänä onnellisena yönä,

viipyy, ei ihan vielä tule

 

 

© AilaKaarina

 

Toistan päiviäni (Runotorstain sivulle teemaan Musiikki)

 

 

 

 

 

Toistan päiviäni

kuin säröinen vinyylilevy.

Kierros vain

ja taas olen tässä

© AilaKaarina

Viinilasi tyhjenee

 

 

 

 

 

Viinilasi tyhjenee.

Minä täytyn vuorollani.

Mutta kuule, ei tämä kaveruus

auta, ei hän tule.

Sentään annat uskoa solidaarisuuteen:

hänen silmänsä siellä, pohjassa

© AilaKaarina

Vihdoin

 

 

 

 

 

Vihdoin me jälleen kohtasimme

niin kuin emme

olisi pois menneetkään,

kunnes vuosirenkaat silmissämme

kavalsivat

© AilaKaarina

Lähtösi

 

 

 

 

 

Lähtösi on lopultakin

alkanut minussa,

kuin jäykistyneet sormet

irrotan sinusta ajatukseni,

yksitellen ja varovasti

© AilaKaarina

Lasillinen viiniä

 

 

 

 

 

Lasillinen viiniä edessäni

ajattelen häntä, joka juuri

lähti odotettuna, kaivattuna

ja huonettani,

jonne en ole halunnut ketään.

Tänään saisi olla toisin,

on sellainen ilta

© AilaKaarina

Kaisaniemenkadulla (Runotorstain sivulle teemaan Yksityiskohta)

 

 

 

 

 

Kaisaniemenkadulla

puolenyön aikaan

yksinkulkija kuka lie

ohitti minut

kenet lie yksinkulkijan.

Kätemme hipaisivat toisiaan

© AilaKaarina

Iltaisin on vaikeinta

 

 

 

 

 

Iltaisin on vaikeinta.

Oikeastaan se alkaa heti töistä lähdettyä.

Oven napsahdukseen katoaa päivä,

eiliset tekevät nopean hyökkäyksen,

kotimatka

on liian lyhyt,

ja siinä ne taas työntyvät

oven väliin, astuvat sisään äänekkäinä

kuin juhlaan kutsutut vieraat,

se kaikki, mitä sinä minulle olit

 

© AilaKaarina

Hänkin sitten (Runotorstain sivulle teemaan Paluu)

 

 

 

 

 

Hänkin sitten

hiihti lapsuuden laduille,

oi miten luisti suksi,

miten valkoinen hanki!

Takaisin tullessa

ladut eivät kantaneet, ei

metsäkään ollut hänen

© AilaKaarina

 

Hän katselee (Runotorstain sivulle teemaan Oppia)

 

 

 

 

 

Hän katselee kuvaa

lapsesta, jolla on laiha ruumis ja nälkäinen katse.

Otsa rypistyy, mutta ei sano mitään,

menee leikkeihinsä.

Jonakin päivänä sinäkin luet,

pikkuveli

 

 

© AilaKaarina

Hänellä oli kiire (Runotorstain sivulle teemaan Ele)

 

 

 

 

 

Hänellä oli kiire,

noustessaan pyyhkäisi kädellään

huulilleni pysähtyneet sanat ja muruset

pöydältä,

meni.

Minä istuin kauan vastapäätä

© AilaKaarina

      

Hän kääntyi pois (Runotorstain sivulle teemaan Varjo sekä teemaan Katse)

 

 

 

 

 

Hän kääntyi pois ikkunasta

silmissään yhä

lumiset puut ja illan varjot,

linnut ja oravat,

nekin siellä

hämärän piilossa, 

katseensa lämmössä

© AilaKaarina

Hiljaisuus kantaa (Runotorstain sivulle teemaan Yksityiskohta)

 

 

 

 

 

Hiljaisuus kantaa

toisiinsa kietoutuneiden askelten

rytmin ja läheiset sanat

vieraille korvilleni. Suljen ikkunan,

kasvoni siinä:

tulisit ja poimisit pois

tämän hymyn

© AilaKaarina