Blogitekstisuositus

torstai 22. helmikuuta 2024

Mikä saa meidät uskomaan

 





Mikä saa meidät uskomaan,

että torjumalla tunteen

se pysyy poissa,

ei

suru tuska pelko katkeruus

vain kiertävät taaksemme

ja iskevät silloin kun vähiten odotamme



paitsi rakkaus,

se ei piittaa,

tulee ja menee miten tahtoo


© AilaKaarina





tiistai 19. joulukuuta 2023

Marraskuu (vanha runo muokattuna)

 





Marraskuu,

kaukana valkoiset matarat,

liian liki sen koivun vaitonaisuus

joka viimeisenä luovutti

ja kuusten kylmät oksat,

ne lähimpänä maata

tummimmat


© Ailakaarina


lauantai 1. lokakuuta 2022

Jos osaisin

 





Jos osaisin

kirjoittaisin sinulle runon

merestä kahden saaren välissä

ja saaresta, joka ei ole enää

autio

Sen kivisestä maaperästä kasvaa

puita, pensaita           Kukkia

kuolleeksi luulemiani

vaaleita, hentoja, orastavia,


outoja, unohtuneita,

villinä rehottavia,

täyteen loistoonsa puhkeavia,

punaisia, oransseja, keltaisia,

auringon kultaamia


Jos osaisin kertoisin,

että merellä on nimi,

Kaipaus


Sen yllä lentävät linnut

kuolleeksi luulemani,

lennossaan arat ja etsivät


ja ne unohtuneet, oudot,

suuret, vahvat, pelottomat,

tulen hehku siivissään,

myös kurkiaurat,

jotka kutsuin takaisin

heräävään lämpöön


Eikä minun saareni ole autio

Se on täynnä syntymää,

uutta kevättä kesää


Kaipauksen yli 

minä ojensin käteni

Nyt annan sen levätä

sinun kädessäsi



© AilaKaarina




sunnuntai 25. syyskuuta 2022

En tiennyt

 





En tiennyt

tai muistanut,

että ihmiseen mahtuu näin paljon

iloa,

että nauru voi olla kirkas

ja vapaa


Mennyt elämä,

minun hyväksymä,

vahvistama,

allekirjoittama,


poissurtu,

käänsi selkänsä

tehtävänsä tehneenä



© AilaKaarina