Elämän kauneus
on tässä:
varjokin tarvitsee
valon
© AilaKaarina
AilaKaarinan runot
Jos osaisin
kirjoittaisin sinulle runon
merestä kahden saaren välissä
ja saaresta, joka ei ole enää
autio
Sen kivisestä maaperästä kasvaa
puita, pensaita Kukkia
kuolleeksi luulemiani
vaaleita, hentoja, orastavia,
outoja, unohtuneita,
villinä rehottavia,
täyteen loistoonsa puhkeavia,
punaisia, oransseja, keltaisia,
auringon kultaamia
Jos osaisin kertoisin,
että merellä on nimi,
Kaipaus
Sen yllä lentävät linnut
kuolleeksi luulemani,
lennossaan arat ja etsivät
ja ne unohtuneet, oudot,
suuret, vahvat, pelottomat,
tulen hehku siivissään,
myös kurkiaurat,
jotka kutsuin takaisin
heräävään lämpöön
Eikä minun saareni ole autio
Se on täynnä syntymää,
uutta kevättä kesää
Kaipauksen yli
minä ojensin käteni
Nyt annan sen levätä
sinun kädessäsi
© AilaKaarina
En tiennyt
tai muistanut,
että ihmiseen mahtuu näin paljon
iloa,
että nauru voi olla kirkas
ja vapaa
Mennyt elämä,
minun hyväksymä,
vahvistama,
allekirjoittama,
poissurtu,
käänsi selkänsä
tehtävänsä tehneenä
© AilaKaarina
Maailmassa
siellä jossain kaukana, lähellä,
omassa todellisuudessaan kaikki on
mahdollista
Säe toiseen on totta,
vahva ja varma,
katkeamaton, katoamaton
Tämän maailman kuvitelmiin,
epäilyyn,
epäuskoon, valintoihin,
päätöksiin
olen väsynyt
Siirrän itseni pois
yhdestä toiseen
maailmaan,
uskon ja rakastan
© AilaKaarina
Yö vaeltaa omassa syvyydessään,
hitaasti
Maailma ympärilläni on
hiljaa
ja kaipaus jo niin lähellä,
että voisin koskettaa
Olenko koskaan ennen halunnut mitään näin
hitaasti,
löytää hitaasti,
minä joka aina olen halunnut kaiken
heti,
ja mennä pois
Yö etsii aamun valoa,
minä sinua
© Ailakaarina
Viikon 34/2022 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa: Tatuointi. Annetut kolme sanaa ovat koodi, olkapää ja puristaa: https://pienettarinat.blogspot.com/2022/08/tatuointi.html