Mikä saa meidät uskomaan,
että torjumalla tunteen
se pysyy poissa,
ei
suru tuska pelko katkeruus
vain kiertävät taaksemme
ja iskevät silloin kun vähiten odotamme
paitsi rakkaus,
se ei piittaa,
tulee ja menee miten tahtoo
© AilaKaarina
AilaKaarinan runot
Mikä saa meidät uskomaan,
että torjumalla tunteen
se pysyy poissa,
ei
suru tuska pelko katkeruus
vain kiertävät taaksemme
ja iskevät silloin kun vähiten odotamme
paitsi rakkaus,
se ei piittaa,
tulee ja menee miten tahtoo
© AilaKaarina
Marraskuu,
kaukana valkoiset matarat,
liian liki sen koivun vaitonaisuus
joka viimeisenä luovutti
ja kuusten kylmät oksat,
ne lähimpänä maata
tummimmat
© Ailakaarina
Linkkejä:
https://pienettarinat.blogspot.com/
https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/ (tänne kirjoitan runoni ilman välimerkkejä)
https://novellipajani.blogspot.com
Pitkästä aikaa laittelen linkin Pienistä tarinoista: https://pienettarinat.blogspot.com/2023/05/rakkauden-vihi.html
Jos osaisin
kirjoittaisin sinulle runon
merestä kahden saaren välissä
ja saaresta, joka ei ole enää
autio
Sen kivisestä maaperästä kasvaa
puita, pensaita Kukkia
kuolleeksi luulemiani
vaaleita, hentoja, orastavia,
outoja, unohtuneita,
villinä rehottavia,
täyteen loistoonsa puhkeavia,
punaisia, oransseja, keltaisia,
auringon kultaamia
Jos osaisin kertoisin,
että merellä on nimi,
Kaipaus
Sen yllä lentävät linnut
kuolleeksi luulemani,
lennossaan arat ja etsivät
ja ne unohtuneet, oudot,
suuret, vahvat, pelottomat,
tulen hehku siivissään,
myös kurkiaurat,
jotka kutsuin takaisin
heräävään lämpöön
Eikä minun saareni ole autio
Se on täynnä syntymää,
uutta kevättä kesää
Kaipauksen yli
minä ojensin käteni
Nyt annan sen levätä
sinun kädessäsi
© AilaKaarina
En tiennyt
tai muistanut,
että ihmiseen mahtuu näin paljon
iloa,
että nauru voi olla kirkas
ja vapaa
Mennyt elämä,
minun hyväksymä,
vahvistama,
allekirjoittama,
poissurtu,
käänsi selkänsä
tehtävänsä tehneenä
© AilaKaarina