Elämä

Elämä ilman
toivoa:
           kevät,
jota ei tullutkaan

© AilaKaarina

Onko kellään edes oikeutta

Onko kellään edes
oikeutta
olla suvaitsevainen?
Olla olevinaan           jotakin parempaa
kuin ne suvaitut
(kuka meistä on toisen kopio),

siis yhdistykää Erilaiset,
sietäkää meitä,
olemme enemmistönä
      vähäisen
           ajattelun ja tunteen
           mestareina

© AilaKaaarina

(Maailmassa vuonna 2017) (Luonnoksena Runotorstain 450. haasteeseen Höyhen)

(Maailmassa vuonna 2017)


Arkinen onneni,
jota olen hitaasti
kivi kiveltä rakentanut,

on surullisen kevyt,
mutta silti voin
luoda
      onnen arpani avulla

omaa selviytymistarinaani,
mieleni kevättä           päivästä päivään,

hokea sitä kuin mantraa,
punoa siihen           toivon
kirkkaimmat värit,

kevyttä höyhenen kevyttä,

mutta onnea

- - -

Sinun elämäsi päivät
valuvat
kaiken puutteeseen,

et voi saada kiinni,
et päästää pois,

et purkaa ja rakentaa parempaa.

Ei minulla ole lohdun sanoja,
olet siellä           olet täällä
marginaalimaailmassasi

hyvinvoivien kieltämänä.
Eivät he tiedä,

että kuluneen vaatteesi alla
on sykkinyt
lapsen purppurasydän

© AilaKaarina

Mielen vallankumous

Mielen vallankumous


Tämän kevääni kirjoitan runoksi,
johon lisään lintujen huilut 

soimaan kirkkaimmin,
nostan maan uumenista orastavan vihreyden
hipomaan taivaita,
lasken valon kaiken keskelle 

niin häikäisevän,
että on hetkeksi suljettava silmät,

liian kauan
hämärään tottuneet.

Annan mieleni liitää yli maailman surun
ja kärsimyksen
ja levitän nopein varmoin vedoin niiden ylle
toivon ilmakehän

© AilaKaarina