Tässä kohtaa syksyä
puiden oksat piirtyvät esiin
kuin luut laihasta vartalosta,
mutta en minä
niitä katso
vaan hiljaisuutta,
eikä mikään
voisi olla nyt lähempänä
kuin se,
en minä
hiljaisempana
© AilaKaarina
Tässä kohtaa syksyä
puiden oksat piirtyvät esiin
kuin luut laihasta vartalosta,
mutta en minä
niitä katso
vaan hiljaisuutta,
eikä mikään
voisi olla nyt lähempänä
kuin se,
en minä
hiljaisempana
Niin syvälle syksyyn
olen jälleen kulkenut
etten enää erottaisi itseäni täältä,
en metsän pylväiköstä,
en hehkusta,
joka mieleni rajoja siirtää,
en luopumisesta,
joka tyynesti on
ellei minussa olisi
tämä kumaruus
kaiken edessä