AilaKaarinan runot
Tässä kohtaa syksyä puiden oksat piirtyvät esiin kuin luut laihasta vartalosta, mutta en minä niitä katso vaan hiljaisuutta, eikä mikään voisi olla nyt lähempänä kuin se, en minä hiljaisempana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti