Lapsuuden joulut (Runotorstain 480. haasteeseen Joulurauha!) osoitteessa:https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/lapsuuden-joulut.html

Lapsuuden joulut löytyy nyt osoitteesta https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/lapsuuden-joulut.html

Vain tämän varmuudella tiedän

Vain tämän varmuudella tiedän:
se alkoi ennen minua ja
jatkuu minun jälkeeni,


elämä

© AilaKaarina

Kuinka kauan (Runotorstain 479. haasteeseen Lumi)

Kuinka kauan siihen tarvitaan,
ettei enää muista miltä tuntuu

odottaa häntä,

nähdä

ja juosta vastaan?

Oliko se kuin auringon häikäisyä
olisivat pilvet paenneet,

lumen alta
kukat repäisseet itsensä ilmi,


oliko se

© AilaKaarina

Lähtölaskenta evakkotielle - omistettu äidilleni, jonka muistosta tämä on kirjoitettu (Runotorstain 477/2017 haaste: Sävy)

Lähtölaskenta evakkotielle

Tytön silmissä pelon sävy
jollaisesta ne eivät olleet tienneet
koskaan ennen
ylhäällä

taivaan sini ja jylisevät teräslinnut
nämäkö ne ovat           kuoleman airuet
joista aikuiset puhuivat
ja kauhun siivet kantapäissään tyttö juoksee metsään
jossa hongan suojaan auttaa nuori sotilas
kun koti on liian kaukana

Koti on liian kaukana

© AilaKaarina

Kunpa ne edes

Kunpa ne edes parahtaisivat,

kun revimme lehdet.
taitamme oksan,

teemme haavan kylkeen.
  Huutaisivat
kuoleman terän iskeytyessä,

puut

© AilaKaarina

Tähdet (Runotorstain 475. haasteeseen Kylmä) osoitteessa: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/tahdet.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/tahdet.html on uusi osoite

Mieleni marraskuuhun (Runotorstain 473. haasteeseen Marraskuu)

Mieleni marraskuuhun minä jätän sinut,
unohdan menneen niin kuin sitä ei olisi ollutkaan,
valon,
jonka sammutimme.

Siitä pimeästäkin häivytän ääriviivani,
kaiken mitä minusta olit halunnut
ja itse halusin,
jotta et minua löytäisi.

Katoan vain yhdeksi miljardien joukkoon

© AilaKaarina

Halloween tänään (Runotorstain 472. haasteeseen Pelko)

Halloween tänään


Se pieni poika,
joka pakenee humalaisen isän lyöntejä pihan pensaikkoon,

tietää

se pieni tyttö,
joka pakenee vuorille kranaatteja ja konekiväärien tulitusta,

tietää

mitä pelko on,

eivät tänään leiki
Halloweenia


© AilaKaarina

Runotorstain 471. haaste Ikävä lokakuu ("Taas syksy tää mut yllättää, ei kesän muistot mieleen jää. Sua halusin, sua kaipasin. Tää syksy vei sut kuitenkin")

Löytyy nyt osoitteesta https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/ikkunan-takana-vain-riisuutuvia-puita.html

Runotorstain 470. haasteeseen Märkä: Sadetta ja luomuviiniä

Sadetta ja luomuviiniä


Sadetta ja hiljaisuutta.
Ei edes ropinaa ikkunaan.

Pitkän pimeän illan olin paennut,
lakannut teeskentelemästä,

että kaikki on hyvin,

repussani sininen lasi ja tilkka luomuviiniä,
vain bluesin soidessa pääni sisällä.

Olisi ollut joku jota edes kaivata.
             

© AilaKaarina

Se katse (Runotorstain 469. haasteeseen Katse)

Se katse
piirtyi mieleni kankaalle
syvin vedoin.

Ei se ollut vain
kaipaus
jota katsoin kuin omaani: tiesin,
ettei hänkään heti unohtaisi
kyyhkysten pakoa,

niiden huudon viiltäessä taivaita

© AilaKaarina

Mieleni jo syksyyn kääntyneenä

Mieleni jo syksyyn kääntyneenä
hämmästelee
yltiöpäisinä kukkivia samettiruusuja,
hautajaisiin eksyneitä bilettäjiä


© AilaKaarina

Keltaisen talon (t)aika (Runotorstain 468. haasteeseen Sää) osoitteessa: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/keltaisen-talon-taika.html

Osoitteessa https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/keltaisen-talon-taika.html

Vaahterat vaihtoivat ylleen kultaa (Runotorstain 467. haasteeseen Ruska; ainakin sinne päin ☺)

Vaahterat vaihtoivat ylleen kultaa ja purppuraa,
ja se sai minut
           toistamaan itseäni.
Mielen pintaan nousi suru
           siitä kun tämä kaikki on pian ohi,
           siitä että oma turneeni on pian ohi,


mutta viimeistä valoa vasten piirtyneet puiden
puhtaat siluetit

           muistamaan sen
mikä on olennaisinta:
viimeiseen asti loistaen luopuu elämä

© AilaKaarina

Syysillan hämärään (Runotorstain 465. haaste Veto.)

Syysillan hämärään sytytän
kynttilät,
työnnän itseni valojen ja varjojen sekaan.
Valehtelisin jos sanoisin
etten viihdy
tai jos,
että viihdyn.
Tämä kolotus
mieleni vetoisissa huoneissa
on vain liian kauan

ollut liian tuttua


© AilaKaarina

Vastaamaton rakkaus (Runotorstain haasteeseen Erehdys) osoitteessa: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vastaamaton-rakkaus.html (Runotorstain haasteeseen Erehdys)

Vastaamaton rakkaus


Uudessa osoitteessa https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vastaamaton-rakkaus.html

Sattuman solmu (Runotorstain 462. haaste "Solmu") osoitteessa: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/sattuman-solmu.html (Runotorstain 462. haasteeseen Solmu)

Sattuman solmu löytyy osoitteesta https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/sattuman-solmu.html

Valinnat osoitteessa: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/valinnat.html

Valinnat

Löytyy nyt osoitteessa: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/valinnat.html

Vanhan naisen värit: vihreä (Runotorstain 461. haaste 'Vihreä') osoitteessa: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vanhan-naisen-varit-vihrea.html

Vanhan naisen värit: vihreä 



Uusi osoite on https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vanhan-naisen-varit-vihrea.html

(Nyt Runonevan 40. haasteeseen Vihreä)

Vetovoima (Runotorstain kesähaasteeseen 'Paratiisi'/'Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman...') Osoitteessa: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vetovoima.html

Vetovoima 

Uudessa osoitteessa https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vetovoima.html

Tänä iltana

Tänä iltana

lähimpänä

kuusten sininen hämäryys

kutsuu 

aina vain lähemmäksi

sanatonta

© AilaKaarina

Valuvirheinen (Osioon nuoruus)

Valuvirheinen Osioon nuoruus)

Jos voisin antaa surulleni
siivet,
lennättäisin sen niin kauaksi
ettei se koskaan löytäisi takaisin,

jos voisin löytää kaipuuni kohteen,
pitäisin siitä kiinni
kuin veneen kyljestä
hukkuva,
mutta minulla on

aukko sydämessä,
se päästää läpi,
valuttaa hehkun ja hekuman
laihaksi muistoksi,
kenenkään syliin           en liity

© AilaKaarina

Hän kulki miten tahtoi

 

 

 

 

 

Hän kulki miten tahtoi,

tuli ja meni

kunnes ei enää palannut,

ja minä katsoin vaiti

väsynyttä sydäntäni.

Mutta yhä saatan ymmärtää

miten syvästi voi raskas

kevyttä kaivata

© AilaKaarina

(Runotorstain sivulle haasteeseen 'Meno') 

V. 2021 Runonevan 29. haasteeseen Valloittava

Taas kukkivat omenapuut (Runotorstain 458. haaste 'vahva') osoitteessa: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/taas-kukkivat-omenapuut.html

Taas kukkivat omenapuut


Uusi osoite on https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/taas-kukkivat-omenapuut.html 

Sen minkä päivältä piilotin

Sen minkä päivältä piilotin,
sen yö etsi,
pysähdytti kohtaamaan

kaipauksen

edes
unessa

© AilaKaarina

Sinäkö se olet (Runotorstain 454. haasteeseen Suku)

 

Sinäkö se olet,
ihmisen sukua,           sinä,

joka rakastat kysymyksiä enemmän
kuin vastauksia,

joka et päästä helpolla itseäsi,
et muitakaan,
sillä aina on olemassa
mahdollisuus

Sinä joka uskallat eksyä

ja nöyrtyä kysymään tietä,
sillä aikaa on vähän,

joka annat enemmän kuin otat,

pidät huolta niistä jotka ovat vailla,

olipa se pihan ainoa puu,
kedon viimeiset kukat
tai ne joilla on nälkä ja vilu

Sinä, joka ymmärrät pelätä pimeää,

mutta polte sydämessä menet sitä kohti,
sillä kysymyksesi ovat siellä

© AilaKaarina

Tallentamaton tarina (Runotorstain 453. haasteeseen Rekisteri) osoitteessa: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/tallentamaton-tarina.html

Tallentamaton tarina

Löytyy nyt osoitteesta https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/tallentamaton-tarina.html

Elämä

Elämä ilman
toivoa:
           kevät,
jota ei tullutkaan

© AilaKaarina

Onko kellään edes oikeutta

Onko kellään edes
oikeutta
olla suvaitsevainen?
Olla olevinaan           jotakin parempaa
kuin ne suvaitut,


siis yhdistykää Erilaiset,
sietäkää meitä,
olemme enemmistönä
      vähäisen
           ajattelun ja tunteen
           mestareina

© AilaKaaarina

(Maailmassa vuonna 2017) (Luonnoksena Runotorstain 450. haasteeseen Höyhen)

(Maailmassa vuonna 2017)


Arkinen onneni,
jota olen hitaasti
kivi kiveltä rakentanut,

on surullisen kevyt,
mutta silti voin
luoda
      onnen arpani avulla

omaa selviytymistarinaani,
mieleni kevättä           päivästä päivään,

hokea sitä kuin mantraa,
punoa siihen           toivon
kirkkaimmat värit,

kevyttä höyhenen kevyttä,

mutta onnea

- - -

Sinun elämäsi päivät
valuvat
kaiken puutteeseen,

et voi saada kiinni,
et päästää pois,

et purkaa ja rakentaa parempaa.

Ei minulla ole lohdun sanoja,
olet siellä           olet täällä
marginaalimaailmassasi

hyvinvoivien kieltämänä.
Eivät he tiedä,

että kuluneen vaatteesi alla
on sykkinyt
lapsen purppurasydän

© AilaKaarina

Mielen vallankumous

Mielen vallankumous


Tämän kevääni kirjoitan runoksi,
johon lisään lintujen huilut 

soimaan kirkkaimmin,
nostan maan uumenista orastavan vihreyden
hipomaan taivaita,
lasken valon kaiken keskelle 

niin häikäisevän,
että on hetkeksi suljettava silmät,

liian kauan
hämärään tottuneet.

Annan mieleni liitää yli maailman surun
ja kärsimyksen
ja levitän nopein varmoin vedoin niiden ylle
toivon ilmakehän

© AilaKaarina

Keväisen metsän kettu (Kuulin kaukaa ketun huutavan)

      

     Keväisen metsän kettu


Kuulin kaukaa ketun huutavan
             ketun ikävää

           huuto huudolta
                 lävistyi
                   yön
                 sydän

© AilaKaarina

Olet jokaisessa runossani (Runotorstain 444. haaste Rakkaus)

Olet jokaisessa runossani,
vaikka en sinusta kirjoita,

olet päivieni kulussa,
vaikka en sinua ajattele,

sillä rakkaus on meren aalto,
tietää tiensä,

syntyy syvyyksissä, joista me emme tiedä,
hioo meitä
ja huuhtoo lopulta pois surun ja kaipauksen.

Jäit minuun
onnen jatkumona

© AilaKaarina

Katsoin sinua (Runotorstain 443. haasteeseen Vaara)

 

 

 

 

 

Katsoin sinua
ja kaikki minussa huusi heti
pakene käänny
väistä
älä vain mene kohti!
Mutta minä
juoksin
peloton vain ottamaan
vastaan,
liukastumaan,
nyrjäyttämään kaiken itsessäni

© AilaKaarina

Sininen kettu (Runotorstain 442. haasteeseen Sininen) osoitteessa: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/sininen-kettu.html

Sininen kettu

Uudessa osoitteessa https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/sininen-kettu.html

Minun rakastettuni (Runotorstain 441. haaste: Myöhäinen)

 

 

Minun rakastettuni,

vierellä kulkija,

suutelee ryppyistä poskeani,

nojaaminuun minähäneen

Emme enää muista,

mistä toisemme poimimme.

Emme enää etsi

uutta horisonttia.

Monet meret ylittäneinä meille riittää

tämä taivas

© AilaKaarina

Olen myöhäisten iltojen istuja (Runotorstain haaste: Myöhäinen)

  

 

 

 

 

Olen myöhäisten iltojen istuja
           taas katsellut metsikköä
                                  joka pian kaadetaan
           kirjoittanut turhia sanoja
                                  kaipauksesta

Puut mykkinä seisovat kuin ymmärtäisivät

© AilaKaarina

Minun puuni nukkuu kevyttä unta

 

 

 

 

 

Minun puuni nukkuu
kevyttä unta,           se kaikkien puu,
itsensä puu,
ja miten kevyesti se kantaa
lumen taakkaa,
minun puuni pihlaja,
uneksii yön suuressa kainalossa,
hyräilee aamun valkoisen tuulen laulua,

se kaikkien puu,                            
                      itsensä puu  

  

© AilaKaarina

Hän rakasti sinua (Osioon 'Nuoruus')

 

 

 

 

 

Hän rakasti sinua.
Sanomattakin se näkyi heti,
kun kerroit tulevasi,

ei hänen naurunsa ollut enää hänen
eivät silmät koskaan niin sädehtineet,
iho hehkunut,
ei niin kevyt ollut ennen
kuin untuvista jäsenet kun tulit olit kosketit.

Kerran hän asui täällä,
en tiedä missä on nyt

© AilaKaarina

Minä ja ystäväni kauempaa katsottuna

 

 

 

 

 

Minä ja ystäväni kauempaa katsottuna 


Istuvat iltaa nuo kaksi,
viiniä juoden.
Menneisyys
kiertää savuna
seiniä,
mieliä,
sydämiä,
ei se enää pala,
ei mikään koskaan palaa,
ei mitään 

           voi muuttaa,
           vain unohtaa,

katsovat hetken toisiaan
samoin silmin

© AilaKaarina