AilaKaarinan runot
Minun rakastettuni,
vierellä kulkija,
suutelee ryppyistä poskeani,
nojaaminuun minähäneen
Emme enää muista,
mistä toisemme poimimme.
Emme enää etsi
uutta horisonttia.
Monet meret ylittäneinä meille riittää
tämä taivas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti