Blogitekstisuositus

tiistai 27. joulukuuta 2016

Rakkauden polkuja

 

 

 

 

 

Rakkauden polkuja 
vaikka tuhannesti olisin kulkenut,
hyväillen katsonut silmiin,
tuntenut
huuletkädetsylin
kaikessa syvyydessäni,
mihin kulloinkin kykenin,

olen levännyt
rakkauden ihmeessä
aina ensi kerran

Vaikka tuhannesti olisin tiennyt
autioituvassa ruumiissani
eron hetken koittavan,

olen palannut polkua pitkin
onneni luota
murheeni luokse
aina ensi kerran



© AilaKaarina

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Nainen historiassaan (Runotorstain teemaan Kilpailu)

 

 

 

 

 

Nainen historiassaan

 

           tuhansien vuosien kohtalot
vanhojen naisten silmissä.
Minä tunnistan heistä jokaisen.
Kasvot
silenevät,
pehmenevät
kunnes niukan pöydän ääressä istuu nuori nainen
hämmentynein katsein,

haastaa elämän.
Ei kumpikaan saa hävitä



© AilaKaarina


torstai 8. joulukuuta 2016

Laskit unelmiesi riman (Runotorstain sivulle haasteeseen 452 'alamäki')

 

 

 

 

 

Laskit unelmiesi riman
arjen tasolle
ja nyt hauraissa päivissäsi
vain suru vaeltaa. 

Kaipaus
sentään sitkeänä kuin pajujuurakko
nostaa pintaan
           ohuet muistot



© AilaKaarina

perjantai 25. marraskuuta 2016

Maaemot

 

 

 

 

 

Maaemot

 

Jähmettyivät syvyyksiimme
kaikkien sisartemme
kyyneleet,
jotta kuulisimme

tuulen leikin ruohikossa ja ketun
kepeät askeleet,
metsän kurottavan korkeuksiin,
siellä haukan nuolilennon,

kuulisimme
norsun hengittävän yössä,
ison kissan keinuvan äänettömyyden,
villivarsan vaimenevan kavionkopseen.

                      Vielä kuulisimme
kalastajan veneen saapuvan maihin
päivien ateria lastinaan jossakin
köyhien rannoilla
ja ihmisen lapsen heleän naurun



© AilaKaarina


Askeleittesi ääni

 

 

 

 

 

Askeleittesi ääni vaimeni.
       Jäi hiljaisuuteen
      kaiken poissaolosi
             läsnäolo

 

© AilaKaarina

maanantai 21. marraskuuta 2016

Kun se äkkiä oli siinä (Runotorstain haaste 460 'Paratiisi')

 

 

 

 

 

Kun se äkkiä oli siinä
missä sen olisi
           aina pitänyt olla,

  et kysynyt mitään,

koska se hypähti sanojen eteen
ja tunnistit sen heti,
  sen ainutkertaisuuden.
Tiesit ettet koskaan unohtaisi
  hetkeäsi,
jossa rakkaus

kosketti ensi kerran
hänen hahmossaan

 


© AilaKaarina

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Uni johon en suostu (Runotorstain teemaan Purppura)

 

 

 

 

 

Uni johon en suostu


Talven niitty puhkeaa
runoksi,
jossa kyti maatuvien värien
                                         
                 hehku

kunnes kaikki uneen peiteltiin,
       jossa marjaton pihlaja

              repäisee auki
          purppuraisen sydämeni



© AilaKaarina


Siinä kohtaa (Runotorstain sivulle teemaan Mutka)

 

 

 



Siinä kohtaa elämääni,

kun käännyin juuri siitä kadunkulmasta

enkä toisesta,

josta aioin,

kun avasin juuri sen oven

enkä toista

jonka aioin,

ja kohtasimme,

oli aivan yhdentekevää,

oliko kyse sattumasta vai kohtalosta



Mutta tässä kohtaa elämääni

valintojeni todistustaakka

on minun



© AilaKaarina



maanantai 24. lokakuuta 2016

Niin kuin syksyisin (Runotorstain sivulle haasteeseen Syksyn sävel)

 

 

 

 

 

Niin kuin syksyisin
olisi yksinäisyys
viihtyisämpää
kuin muina vuodenaikoina,
jos se viihtyisää voi koskaan olla,
miten se melkein kuuluu asiaan
jos se mihinkään voi kuulua

Niin kuin kaipaus,
joka ei hellitä milloinkaan,
olisi kotoisinta
syksyisin,
jos se kotoista voi koskaan olla,
miten se melkein kuuluu asiaan

jos sen johonkin täytyy kuulua



© AilaKaarina

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Syksyn keskiössä

 

 

 

 


Syksyn keskiössä,

kun aurinko vielä lämmittää paljaita sormia

käsi kädessä lämpöisemmiksi,

kun puissa on yhtä paljon kultaa

kuin maassa,

eivätkä kaikki linnut ole lakanneet

laulamasta aamuisin,

ajattelen meitä, kahta katoavaista

niin kuin kaikki on,

vanhasta vaahterasta lentää tähti



© AilaKaarina

 

 

 

 


Saada

  

 

 



Saada

viimeisiin hetkiinsä asti



nähdä aurinko,

sen nousu ja lasku,

lintujen sujahtavat lennot,

kuulla niiden pitkät laulut

tuulen pöyhiessä pesäpuuta,

jota ei kaadettukaan



iloita menneestä,

leikeistä jotka saivat nauramaan,

onnesta jonka tutuksi tuli,

hurmasta joka kantoi kauas,

myös surusta ja tuskasta,

joihin ei kuollutkaan



muistaa

kaulaan kietoutuneet

pienet kädet,

joista kasvoi käsien ketju toisiin ihmisiin,



tunnistaa kaikki

mitä rakastaa





©AilaKaarina


maanantai 19. syyskuuta 2016

Emme osanneet (Runotorstain teema: Hento)

 

 

 

 

 

Emme osanneet
etsiä toisiamme,
kosketus
niin hento, ettei muistoiksi yllä.
Meissä asui
                      vuorovetten kaipaus
jatkuvasti eri suuntiin



© AilaKaarina


sunnuntai 28. elokuuta 2016

lauantai 13. elokuuta 2016

Yksinolo

 

 

 

 

 

Yksinolo ja yksinäisyys,
kuin Janus kaksine kasvoineen


kaukaa katsottuna



© AilaKaarina

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Yksinäisyys (vanhempi versio)

 

 

 

 

 

Yksinäisyys

 

Ei siihen totu.
Sen seuraan alistuu.
Huomaamattasi 

alat puhella sille
kunnes jonakin tummana hetkenäsi
istutat eteesi
ja kerrot päivän kuulumiset.
Pian jo vähän siivoilette yhdessä,
käytte kaupassa ja lenkillä.
Iltaisin
luet sille sujuvasti
runoja ääneen,

ja yöksi kääntyy pitkien tuntien päivä,
jossain kudotaan tummaa nauhaa

 

© AilaKaarina

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Sinä haluat

 

 

 

 

 

Sinä haluat määritellä minut,
vangita mielikuvasi
kalterein,

mutta huomasitko,
minä olen jo poissa,

         virran
  toisella puolella


© AilaKaarina


lauantai 11. kesäkuuta 2016

Vanhan naisen rakkaudet (Runotorstain 444. haasteeseen Rakkaus)

 

 

 

 

 

Vanhan naisen rakkaudet


Sinä tulit ja menit
turhan kauniine kasvoinesi.
           Enhän minä niistä piitannut.

Kumarruit puoleeni
ja minä rakastin vain sinua.
           Tuoksustasi
sinut

kaikissa elämäni kerrostumissa
heti tunnistin



© AilaKaarina

perjantai 10. kesäkuuta 2016

luonasi

 

 

 

 

 

luonasi
kiedon kädet
ympärillesi,

katselen olkasi yli

hiljaista itseäni
siellä
ikkunan edessä,
yön istujaa

Huoneessa kävijä
ei tiedä
miten kaukana olen,

miten huudan
hänelle vastaukseni
saadakseni ääneeni
                      normaalit desibelit



© AilaKaarina


sunnuntai 29. toukokuuta 2016

He sanovat

 

 

 

 

 

He sanovat,
sinä valitset itsesi
tai
jos et voikaan valita elämääsi,
muista asenteesi siihen

Kenelle he sen sanovat
Hänelle joka etsii raunioista lastaan
Hänelle joka pakenee vuorten ja merten yli
konekiväärien tulitusta
Hänelle joka katselee tulvaan vajoavaa kotiaan
Hänelle joka seisoo köyhien jonossa leipäpalan tähden
Hänelle 

he sen sanovat,
kääntävät kylkeään pehmeissä vuoteissaan,
älypuhelimillaan seuraavat pörssilukemia



© AilaKaarina

Puistoista

 

 

 

 

 

Puistoista,
teiden varsilta
he katkovat puiden alaoksat,
jotta ihminen
voi kulkea pystyssä päin.
Minä kumartaisin mielelläni



© AilaKaarina

Kun et unessakaan

 

 

 

 

 

Kun et unessakaan
voi tehdä niin kuin
muut,
tiedät olevasi aito
individualisti



© AilaKaarina

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Ehkä ei olekaan

 

 

 

 

 

Ehkä ei olekaan
elämää suurempia unia,

vaan todellisempia
okrankultaisessa hehkussaan
kuin arkiset päivämme,
on vain ensin
taivutettava maailma,

jotta taivaat taipuvat



© AilaKaarina


maanantai 21. maaliskuuta 2016

Näemmekö (Runotorstain haaste: Symmetria)

 

 

 

 

 

Näemmekö lapsenlapsissamme
jatkumon,
lastemme valinnoissa
lastensa äidiksi isäksi
rakkautemme,

puun jonka istutimme,
tehdyn työn hedelmät,
elämämme lohdullisen symmetrian



© AilaKaarina

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Saunottu

 

 

 

 

 

Saunottu.
Kynttilät sytytetty.
Kissa keränä sängylläni
nostaa päänsä
kun kuljen ohi.

Lauantai-ilta
moninkertaisena kopiona,
(vain kissa
milloin missäkin)

       tuijotan

  yksinäisyyttäni,
      yritystäni

muuntaa se
joksikin muuksi



© AilaKaarina

torstai 10. maaliskuuta 2016

Takana nopeat vuodet (Runotorstain sivulle teemaan Linja)

 

 

 

 

 

Takana nopeat vuodet.
           Kaikki mistä taistelimme luovuttamatta,
                      teimme mahdottomasta mahdollisen,

           kaikki mistä luovuimme taistelematta,
teimme mahdottomaksi mahdollisen.
 
           Edessä nopeat vuodet:



© AilaKaarina
      

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Et sinä ole poissa (kuolleelle koiralleni). Nyt korjattu alkuperäinen torso.

 


 

Et sinä ole poissa.

Kuinka voisitkaan,

sillä se jota on

syvästi rakastettu

ei katoa koskaan.


Sinun uljautesi,

uskollisuutesi ja leikkimielesi

pysyy

lasteni muistoissa,


minussa

ilona,

lohtuna,

kiitollisuutena,

kaipuuna


metsäisten vaelluksiemme

vapaudessa



© AilaKaarina