Blogitekstisuositus

torstai 25. maaliskuuta 2021

Olen myöhäisten iltojen istuja

Suden Tunnit -runotorstain kooste

Uuden Runotorstai21:n vetäjänä on Sus’

Hasste 12: (Vanha runoni, nyt vihdoinkin korjattu mieleiseksi :) )

 

 

 


Olen myöhäisten iltojen istuja,

            taas katsellut metsikköä,

joka pian kaadetaan,

            kirjoittanut turhia sanoja

kaipauksesta.

Puut mykkinä seisovat kuin ymmärtäisivät



© AilaKaarina

(Aamuyö 2021)

Suden Tunnit -runotorstain kooste

Haaste 12:

 

 

 

 

(Aamuyö 2021)



Yönsyvä maisema

ikkunani takana,

miten rakastan istua tässä,

katsella puita,

odottaa aamuyön valoa

jolloin jokainen oksa piirtyy selkeämmin

tähänkin yöhön



© Ailakaarina





 

torstai 18. maaliskuuta 2021

Häikäisee

Uusi Runotorstai21, haaste 11: 'Kevät'

Vetäjänä Sus' 

Kevätrunoja lisää: täällä


 

 

 

Häikäisee

keväisten lehtien vihreys,

puihin syöksynyt           valo



© AilaKaarina

 

Vanhan naisen kevät

Uusi Runotorstai21, haaste 11: 'Kevät': 

Runoja lisää  täällä

 

 

 

 

Vanhan naisen kevät



Ennne kuin jäät lähtivät

kevät jo uneksi hänessä,

ja äkkiä aurinko kurkisti puiden takaa,

pajunkissat kuoriutuivat kuin poikaset

ja linnut löysivät parinsa,


maailman ääriin kaikui keväinen vimma.


Siis mitä siitä, että oli ikää jo,

mitä siitä ettei enää

muistanut kaikkea tai unohti liikaa,

kunhan muisti vain,

että kerran sai olla nuori

ja rakastaa


© AilaKaarina

 

torstai 11. maaliskuuta 2021

Kesytön https://pienettarinat.blogspot.com/2021/03/kesyton.html

 Viikon 10 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa. Sanat päivystää, ruokalusikka ja isäntä on oltava tekstissä (sanoja saa taivuttaa). Klikkaa linkkiä:

https://pienettarinat.blogspot.com/2021/03/kesyton.html

Oodi Vanhalle Akalle

(Vanha runo uusiksi muokattuna.) 

Runotorstain aihe 10/21 on Ylistysruno

Lisää Runotorstain runoja täällä:

InLinkz - Linkups & Link Parties for Bloggers

 

 

 

 

Oodi Vanhalle Akalle

 

 

Vanha akka, noitanainen,
matriarkka iänikuinen,
Pohjan Akka, suffragetti,
feministi kautta aikain,
läksi ulos luolastansa
uroita ojentamahan.

Repäisi kapakan uksen,
myös suunsa ikiviisaan auki,
ammollensa ne lennätti.
Ilmoille kun
reväytti
ikivanhat laulelunsa,
kaatui tuolit, pöydät, loosit,
kaatui kaikki ihmisetkin,
seinätkin jo tutisivat.

Löysi viimein etsimänsä
maitoparta Joukahaisen.
Lauloi suohon nuoren miehen,
sinne oppimaan syviä
aatoksia elämästä,
viisaampia laulelmia.

Näki vanhan Väinämöisen,
suuren
sankarimme ennen,
nuorta neitoa himoovan,
Ainon perään kuolaamassa.
Suohon lauloi ukkoraiskan,
säälittävän harmaahapsen.
Jätti suolle miehet nämä
hellästi heille hymyillen.

Vanha nainen, nuori kerran,
äitinä vain ihailtuna,
madonnaksi vaiettuna,
kevyeksi riisuttuna,
silti oli rakastanut
viisaita ja tyhmempiä,
kauniita ja rumiakin,
vaan uroita aikuisia!


(Tarvinnut ei punattujen
botokshuulten viehätystä,
silikonitissejäkään
eikä pepun pyöritystä!
)

Uljahana marssi ulos
vanha nainen naurahtaen
ajallemme. Ja menneille.
Yksin suri luolassansa.



© AilaKaarina