Blogitekstisuositus

tiistai 10. marraskuuta 2015

Kaamos (Runotorstain teemaan 'Kaamos')

 

 

 

 

 

Kaamos


Koivun vaitonaisuuden,
sen joka viimeisenä luovutti

                      tunnistan

marraskuun,
kuusten kylmät oksat lähimpänä maata,
ne tummimmat



© AilaKaarina

maanantai 19. lokakuuta 2015

Kaikki me (Runotorstain haasteeseen Maailma)

 

 

 

 

 

Kaikki me sitä etsimme.
Emme halua ajatella,
että sillä olisi hinta.
Sehän kuuluu kaikille,

siellä toisessa maailmassa,
jollakin toisella planeetalla.

Täällä me tarraamme kiinni
kuka pelotta riemu sydämessä,
kuka peläten tarraa silti,

saadaksemme kokea sen
edes hetken
tässä maailmassa, missä mikään
ei mene tasan



© AilaKaarina


maanantai 12. lokakuuta 2015

Vanheta niin (Runotorstain sivulle teemaan Kirkas)

 

 

 

 

 

Vanheta niin
että säilyisi myötätunto
ja lämmin nauru,
ja niin,

ettei yksin hopeapajuni oksissa
ilta-aurinko säkenöisi



© AilaKaarina

torstai 24. syyskuuta 2015

lauantai 12. syyskuuta 2015

Säälimättä

 

 

 

 

 

Säälimättä 
elämä
meidät paljastaa,
haurastuvien luiden
ja ohenevan ihon alta,
suupielten viivoista,
katseesta

se juoruaa sen,        
minkä kielsimme,
           peitimme,
           petimme,
           unohdimme,

mitä rakastimme 

 

© AilaKaarina

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Se hetki

 

 

 

 

 

       Se hetki,
jolloin olemme vapaita
itsestämme,
löydymme toisillemme
ilman kuvitelmaa,

     onko jossain
leikkauspisteemme,
     
vai jäämmekö
lähelle



© AilaKaarina


tiistai 25. elokuuta 2015

En sano

 

 

 

 

 

En sano:
tämä aikamme,
sillä aina
on Ihmisyys
isketty kirveen terän alle,
nuolen kärkeen,
se on aina tallattu
tasatahtiin
marssivien saappaiden alle,
kuristettu panssarivaunujen telaketjuihin,
silvottu ohjuksin
ja haudattu ahneuden ja vallanhimon
pohjattomiin kammioihin.
Sanon: sinä ihminen.

Mutta aina jossakin
nousee hän,
joka ei
           vaikene,
käännä katsettaan pois.

Ja kasvaa uusi oras.
Sanon: sinä
            Ihminen



© AilaKaarina

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Hiljaisten puiden polkua

 

 

 

 

 

Hiljaisten puiden polkua

käy syksy kohti ikkunaani.

Puut kumartavat, 

sateessa lehdet soihtuina


värähtävät tuulen huutoon,

särähti lasi



© AilaKaarina

torstai 25. kesäkuuta 2015

Kuuntelen

 

 

 

 

 

Kuuntelen
puiden hiljaista puhetta,
kaareutuva vihreys 

on todellinen
kuin on maailma
täynnä kuoleman tantereita
ja kärsimystä.
Jaksaakseni
minussa lepää nyt vain
ilo,

ja puiden kauneus 



© AilaKaarina

(Runotorstain sivulle haasteeseen Kesäyön unelma)

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Kohdata toisen viha

 

 

 

 

 


Kohdata toisen viha

silmästä silmään,

kun pakoon et pääse,

kun osuit vain tielle,

väistämättä,

kieltämättä,

mitätöimättä,

tallaamatta

syvälle haudattua miinaa



© AilaKaarina

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Nainen toisena ihmisenä (lähes alkuperäinen versio)

 

 

 

 

 

Nainen toisena
ihmisenä


Pudota
omaan haavoittuvuuteensa,
naiseuteensa,
      ihmisyyteensä,

kolmiyhteyteen,
löytää kauneinta itsessään.

Kuinka pelkäsinkään
ja piilotin haluni olla
naisihminen,
ihmisnainen,
sillä minulla ei ole historiaa,
tai jos onkin,
se on omassa historiassaan kuin lukittu lipas.

Miehen historiassa
minulla on nimi:
      synnyttävä naaras
      miehen vaimo
miehen äiti  miehen sisar
      miehentytär
ja mystiikan kuolleet kuvat
      pyhät mariat
      pahat magdaleenat,
pelon ja vihan, uskomusten, halkaistu nainen,
      en tahdo enää nähdä,

 vaan naisen kaikissa
 muodoissaan           väreissään           häpeämättömästi
                               
synnyttämässä uutta viisautta,
ojentamassa käden toiselle ihmiselle



© AilaKaarina


torstai 4. kesäkuuta 2015

Matolla puun lehti (Runotorstain sivulle teemaan Kellastunut)

 

 

 

 


Matolla puun lehti.

Astun lähemmäksi avointa ikkunaa,

katson


ohi puiden,

kultaisten lehtien yli

itseni lähemmäksi

viimeisrä ikkunaa



© AilaKaarina

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Ei maailmassa ole (Runotorstain haasteeseen Maailma)

 

 

 

 

 

Ei maailmassa ole
           enempää
ahneutta,
julmuutta,
kunniattomuutta,
välinpitämättömyyttä
kuin on
ihmisiä,
jotka ne
valitsevat



© AilaKaarina

Niitä päiviä

 

 

 

 

 

Niitä päiviä,
iltoja,
öitä,
kun yksinäisyys
olemassaolosi riskitekijänä
saa sinut juoksemaan

peilin eteen,
puhumaan ääneen,

varmuuden vuoksi 



© AilaKaarina

maanantai 18. toukokuuta 2015

Kohtaaminen Sartren kanssa (Runotorstain 469. haasteeseen Katse)

 

 

 

 

 

Kohtaaminen Sartren kanssa


Niin kuin äkkiä olisit
ollut vuosia enemmän
olemassa
kuin olit tiennyt,
hänen kertoessaan
että oli muistanut sinut hyvin,
keskustelunne, että

oli ajatellut sinua,
nähnyt sinut
jossakin joitakin kertoja,
 

oli katsonut sinua



© AilaKaarina


torstai 14. toukokuuta 2015

niin rakkaus (Runotorstain sivulle teemaan Spektri)

 

 

 

 

 

niin rakkaus minut löysi,
pyyhkäisi pois
huoneeni hämärän         
varjot,

asettui minuun 
valon värein

 

© AilaKaarina

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Vastakohtia (Runotorstain sivulle teemaan Vastakohta)

 

 

 

 

 

Vastakohtia


Aamuinen kurkiaura
kuin kompassin neulankärki
kääntyi etelään.

           Ääriviivasi pienenivät,
           sulautuivat sateeseen
illan tultua



© AilaKaarina

Puut ovat paljaampia

 

 

 

 

 

Puut ovat paljaampia kuin eilen,
on niin syksyistä kaikki.

Huomenna puut paljaampina



© AilaKaarina

torstai 16. huhtikuuta 2015

Kummallinen rakkauslaulu (alkuperäisempi versio)

 

 

 

 

 

Kummallinen rakkauslaulu


rakastan outoa kieltäni,
voin leikkiä sillä,
pitää piilossa
tai näyttää sen salaisuudet

Rakkaani
tällä oudolla kielellä kerron
kuinka tunnen ikävää, 

mutta miten tahansa
käännät kieleni
vaikka rullalle kuin papyruksen
tai käärekakun,
tuskin ymmärrät kuinka mielelläni
myös ruumiillani
sinua rakastan,
mielelläni lähetän sinulle
kielellisen suudelman,
tuskin ymmärrät
kuinka ikävää on tuntea ikävää,
kun en tiedä tunnetko ikävää vai ikävää,

jos ymmärrät etkä tunne
ikävää vaan ikävää,
annat minulle kaivatun
kaivatun ilon



© AilaKaarina

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Rakastaa (Runotorstain sivulle teemaan Anteeksi)

 

 

 

 

 

Rakastaa.

Tulla rakastetuksi.

Luopua,

menettää,

jättää,

pettää,

kärsiä,

vihata,

itkeä,

nauraa,

pyytää anteeksi,

antaa anteeksi,

myös itselleen.


Elämän pitkä oppimäärä

ihmisen lyhyesä osassa

tulla, olla ja mennä



© AilaKaarina

 

 

 

 

 



tiistai 31. maaliskuuta 2015

En halua enää rakastua

 

 

 

 

 

En halua enää
rakastua,
en odottaa
soittaako soitanko
tuleeko odottaako,

nyt nukun
tämän vaiheen yli
ja herään,
   
kun emme
enää sytytä kynttilöitä
yhteisellä aterialla,
paitsi pyhinä,
kun olemme

toisiimme kotiutuneet



© AilaKaarina


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Tänä yönä näen

 

 

 

 

 

Tänä yönä näen
äitien sankat joukot
odottamassa nuorisoaan kotiin,

itsenikin siellä
vaeltamassa
ikkunasta toiseen



© AilaKaarina

Jos minulla olisi (Runotorstain 446. haasteeseen Käsittämätön)

 

 

 

 

 

Jos minulla olisi
taikasivellin,
maalaisin sinusta
linnun.
Siinä olisi pääskyä peippoa
varpusta korppia
käkeäkin
ja laulusi,          

satakieli



© AilaKaarina


sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kissa ja minä

 

 

 

 

 

Kissa ja minä


Kissa ja minä parvekkeella,
  kumpikin omalla tuolilla,      
           aika pysähtyy.
       Iäti istumme näin
 yksissä tuumin vierekkäin,
         
vain jos katson sitä,
                                 se katsoo pois.                            
Minun silmäni siihen jäädä vois



© AilaKaarina

maanantai 23. helmikuuta 2015

ei ne jäljet (Runotorstain sivulle teemaan Oppia ja teemaan Elämä)

           

 

 

 

 

ei ne jäljet,
jotka elämä meihin jättää,

           vaan jäljet,
      jotka me jätämme
            elämään



© AilaKaarina

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Joka ilta sinä odotit (R.I.P. Sarabi 9.1.2015)

 (Koiran kuoleman jälkeen kirjoitettu ensimmäinen versio)

 

 

 

 

Joka ilta sinä odotit
yhteistä matkaa,
sukellusta metsän syvyyksiin,

kuljit vapaana           menit menojasi,
mutta tulit kutsusta jos et heti
niin viimeistään,

kun olin jo varma,
että vihdoin nappasit jänösi
ja unohdit minut,

siinä vain seisoit lähelläni
kuonosi koiran virneessä.
Taas jatkoimme matkaa

sinussa minun sieluni ymmärrys,
minussa sinun mielesi eläin,

teitä ja polkuja riensi        
   onnellinen vapaus

Nyt olet mennyt,
enkä koskaan ennen ole nähnyt sohvaa

näin tyhjää



© AilaKaarina