En sano

 

 

 

 

 

En sano:
tämä aikamme,
sillä aina
on Ihmisyys
isketty kirveen terän alle,
nuolen kärkeen,
se on aina tallattu
tasatahtiin
marssivien saappaiden alle,
kuristettu panssarivaunujen telaketjuihin,
silvottu ohjuksin
ja haudattu ahneuden ja vallanhimon
pohjattomiin kammioihin.
Sanon: sinä ihminen.

Mutta aina jossakin
nousee hän,
joka ei
           vaikene,
käännä katsettaan pois.

Ja kasvaa uusi oras.
Sanon: sinä
            Ihminen

© AilaKaarina