Blogitekstisuositus

perjantai 28. elokuuta 2026

Sinä päivänä

 Sinä päivänä

(Kaksoissisarelleni)





Sinä päivänä,

kun olin hyvästellyt sinut viimeisen kerran

arkkusi äärellä,

pääni yli lensi alkavan syksyn 

kaksi kurkiauraa vierekkäin.

Ne huusivat mennessään: 

Hyvästi hyvästi! Ensi keväänä

vain toinen meistä palaa!



Minä huusin takaisin:

Oi, linnut kuulkaa 

minä tiedän sen jo 

mutta kertokaa, minne

se toinen katoaa, 

joka ei enää palaa!



© AilaKaarina


Mietin usein millaisia esim. runoni ovat käännettynä, esim. nyt vaikka ranskan kielelle. En itse vielä osaa kovin hyvin ao. kieltä (ymmärrän toki paremmin kuin puhun) ja annoinkin DeepL:n kääntää sen, koska varmasti kääntäjiä myös käytetään. Tällaiseksi se sen antoi: 


Ce jour-là

(À ma sœur jumelle)



Ce jour-là,

alors que je t'avais dit adieu pour la dernière fois 

au bord de ton cercueil,

au-dessus de ma tête, dans ce début d'automne,

deux volées de grues volaient côte à côte.

Elles criaient en s'en allant :

Adieu, adieu ! Au printemps prochain,

seul l’une de nous reviendra



Je leur ai répondu en criant :

Ô, oiseaux, écoutez-moi,

je le sais déjà,

mais dites-moi où

disparaît l’autre,

celle qui ne reviendra plus !



© AilaKaarina

Kuolleelle kaksoissisarelleni

 Kuolleelle kaksoissisarelleni





Pari vuotta sitten

sinä aloit kadota minulta.

Mieleeni autioitui tila

päivä päivältä suuremmaksi

kunnes nyt kun lähdit kokonaan

keräsin sinne muistot.

Katselen, kuuntelen niitä usein,

välähdyksiä yhteisestä

alkutaipaleestamme

nuoruudestamme,

vanhenemisen vuosistamme.


Olet nyt missä oletkin,

minun sydämessäni olet aina 

kauniimpana kuin kukkameri, se kaunein,

aavikolla


© AilaKaarina

(Ps. Runon loppuosa on toistoa aiemmasta runostani mutta enemmän kuin kenellekään toiselle nämä sanat kuuluvat sisarelleni.)

perjantai 8. toukokuuta 2026

Pihlaja

 





Pihlaja,

minun puuni pihlaja,

kasvattaa lehtiään,

puhkaisee pian oksansa kukkaan

ikkunani edessä,

vie näkymän tielle,

hämärtää huoneeni

keväänkesänsyksyn

loppuun asti,

saartaa minut jo nyt

syleilyynsä,

minun puuni pihlaja,

se kaikkien puu,

itsensä puu


saa minut tänään

vain kaipaamaan enemmän

ja lumen valoa



© AilaKaarina