Se kumahtaa sydänten kammioissa
syntyvän itkusta vanhuksen huokaukseen
samana puhtaana sointina:
saada tulla kuulluksi
© AilaKaarina
sunnuntai 31. elokuuta 2014
Yksinäisyydessä
Yksinäisyydessä on surullista sekin,
ettet voi riidellä kuin itsesi kanssa,
nuokin kaksi, koira&kissa
vain tuijottavat hetken
ja marssivat sitten viikset vinossa, vaiti
ja rintarinnan
rauhallisempiin olotiloihin,
sinä
siinä
© AilaKaarina
lauantai 30. elokuuta 2014
Nyt sen sanon
Nyt sen sanon, ei, minä huudan sen: Tule,
sinä ainoa!
Hyppää sänkyyni,
vedetään peitto korville eikä nousta
ikinä.
Anna minun sulkea silmäni kainaloosi,
jotta en enää näkisi tätä kaikkea,
en yhtään sukupuuttoon kuolevaa lajia,
en sitä, jota on liikaa,
vähiten ihmistä,
roikkukoon maailman reunalla,
pudotkoon.
En merta kuolevaa.
En myrskyä nousevaa.
Purista minua lujaa, rutista hellästi,
pidä kiinni, älä koskaan päästä irti,
sillä minä olen väsynyt ja vanha,
taistoni taistellut.
Hittoako tässä pitäisi vielä!
On toisten vuoro jo.
Minun ryppyni levätköön rauhassa
sinun ryppyjesi seassa.
Kaivaudutaan peiton alle, lakanoihin,
patjan alle, toisiimme.
Syli sylissä ollaan vaan
© AilaKaarina
Miljoonien vuosien (Runotorstain sivulle teemaan Virta ja Runonevan 24. haasteeseen Pyöreä))
Miljoonien vuosien liplatus
kädessäni
veden hioma kivi
© AilaKaarina
Runonevan 24. haasteeseen Pyöreä.
perjantai 29. elokuuta 2014
Istun kahvilassa (Runotorstain sivulle teemaan Sumu)
Istun kahvilassa
kuten muut
tulijat ja menijät.
Katselen ikkunasta puuta,
jota myöhäisillan usva kiertää.
Äkkiä sumu hälvenee.
Miten epäilemättä
syksynpaljas puu on olemassa
© AilaKaarina
keskiviikko 27. elokuuta 2014
tiistai 26. elokuuta 2014
Luopumisesta
Luopumisesta
kertoi kotitien vaahtera,
kun se pudotteli mennyttä
kesää,
hetken verenpunaisina juurilla,
kauan kultaiset oksat
© AilaKaarina
Pohjoisen kesä
Pohjoisen kesä
Elokuu puolessa,
kesä haalenee kuin vanha taulu.
Tässäkö se taas oli.
Iät ajat me odotimme aurinkoa.
Jo iät ajat ovat illat viilenneet
© AilaKaarina
Kevätmaisema (Runotorstain sivulle teemaan Valmis)
Kevätmaisema.
Taiteilijan paletista
valon kirpeyttä ja nuorta vihreää.
Siveltimen lennosta linnut oksille,
vuoroin kiihkoa
vuoroin hiljaisuutta,
ja luonnos on valmis,
kesä
© AilaKaarina
Mistä on lapsen ilo tehty
Mistä on lapsen ilo tehty?
Se on tehty
sylin lämmöstä,
katseen hellyydestä,
hyväilystä, syleilystä,
käsivarsien rutistuksesta,
suukkojen suloisuudesta,
leikistä ja hassuttelusta,
toiveiden hippusista,
unelmien nuppusista,
arjen pienistä hetkistä,
läheisyyteen tehdyistä retkistä,
Niin vähästä, niin paljosta
on lapsen ilo tehty
© AilaKaarina
Tyttärelle (Osaan äitiys)
Tyttärelle
Sinä synnyit huulet tiukkana viivana
silmiäsi et avannut
ennen kuin olit maistanut maitoani
useaan kertaan
ja ilmeisesti vaihtoehtojesi
vähyydessä minut hyväksynyt
Vähän isompana halusit itse leikata pihvisi
enkä saanut auttaa
lopulta istuimme molemmat pöydän alla
ja itkimme
Piirsin tikulla piharajat
mutta pensasaitaan oli jäänyt pieni aukko
josta livistit
“Äiti, sä et piirtänyt tähän”
sanoit kolmevuotiaan vakavuudella
kun viimein käsi kädessä tuijotimme porttiasi
vapauteen
niin leikkialueesi sai vihonviimeisen viivansa
ja sinä pysyit rajojen sisäpuolella jopa silloin
kun taas juoksin perässäsi saadakseni sinut kotiin
tai saunaan tai jonnekin
minne et (tietenkään) halunnut
Nyt tiedän tyttäreni nuori aikuinen
silmiesi viisaudesta
että taistelukokemuksellasi sinä selviydyt
kuin sotilas jolle rauha itsensä kanssa
olikin ainoa tavoite
ja aina minä kuuntelen täältä kaukaa
käteni sylini kaikki
oveni avoinna
© AilaKaarina
Pojalle (Runotorstain sivulle teemaan Luottamus)
Pojalle
Matkaa miehisyyteen jouduit yksin tarpomaan
minä saatoin vain näyttää tien alun
ja kulkea sen vierelläsi
kunnes minun täytyi vain
opetella luottamaan
jo orastaviin suunnistajan taitoihisi
päivä päivältä päästää irti
Kun ylitit ulkoilurajojasi tietämättäni
mutta aina jälkikäteen siitä kertoen:
“Äiti, mun täytyi jo kokeilla
ja hyvin meni, kyllä mä pärjään”
opin vastaamaan
että sinähän sen parhaiten tiedät
mutta muistan monet hiljaiset pyynnöt
jonnekin
katsothan taas poikani perään
ja vaikka huoleni kasvoivat kasvusi myötä
minun täytyi jo
luottaa
jousiampujan tarkkaan silmääsi
ja hartioittesi leveneviin kaariin
Näen nyt nuori aikuinen poikani
hymysi lämmön ja silmiesi kirkkaan voiman
ja tiedän viimein
että isättömyytesi oli vaikeus
ei mahdottomuus mieheksi kasvuun
mutta niin iso kivi ja aina eteen vierivä
ettet voinut sitä kiertää
et talloa
vain jatkuvasti kiivetä yli
© AilaKaarina
Eilenkö (Osaan äitiys)
Eilenkö?
Kuin eilen autoin poikaani haarniskaan,
vyötin miekkaan ja solmin sankarin viitan,
saatoin leikin riemuun.
Eilen hän osti miehen tuoksua kainaloon,
tytön nimi vaihtui toiseen,
vuodet vaihtuivat toisiin.
Muistinko sen aina
tänään
© AilaKaarina
Opettelin luopumista (Runotorstain sivulle teemaan Oppia)
Opettelin luopumista
ennen lähtijöitä.
Vähä vähältä tein tilaa,
suurensin ikkunoita, levensin ovia,
työnsin aitaa kauemmaksi
lasteni tutkia, kokeilla ja tunnustella,
jotta he lähdön hetkellä tietäisivät
minne päin ei
ainakaan kannata mennä.
Jotakin tein liian varhain,
jotakin liian myöhään.
Ehkä lastenlapsille osaisin
© AilaKaarina
Tytär kiipeää syliin (Osaan äitiys/Runotorstain 448. haasteeseen 'leuka')
Tytär kiipeää syliin
kesken kaiken kiireisen ja tärkeän.
Juuri kun olen sanomassa jotakin,
hän
tarttuu leukaani hymyillen.
Minä näen tärkeimmän
© AilaKaarina
Mitä pienempi olit (Osaan äitiys)
Mitä pienempi olit,
sitä suurempi olin sinulle. Annoin elämän mallin:
- Ai, näinkö täällä?
Entä jos en nähnytkään onnen
pimeää puolta?
Tunnistinko kielletyt tunteet, torjutut pelot,
sukupolvien opitut fraasit?
Tunnustinko?
Joko ehdin sinun taskuusi livauttaa
kellarini avaimen
© AilaKaarina
Lapsilleni (osaan äitiys)
Lapsilleni
Näen sinussa
itseäni
enemmän kuin perimä pakottaa.
Enemmän kuin tahtoisin.
Kunhan en koskaan näkisi sinun kantavan
kuolleita unelmiani,
liian raskaita siipiä
© AilaKaarina
Kun olit syntynyt (Runotorstain sivulle teemaan Herkkä ja Katse)
Kun olit syntynyt,
minä katsoin
valtani määrää.
Ei mikään voisi estää minua
rakastamasta,
ja vain katseellani
voisin pyyhkäistä sinusta
ilon
niin kuin kylmä tuuli kukasta kukan
© AilaKaarina
Sinua syntyväni (Osaan äitiys)
Sinua syntyväni,
vielä mieleni mittaisena,
kysymysteni kokoisena,
kannan jo kaksin sydämin
© AilaKaarina
Pieni oodi vaahteralle (Runotorstain sivulle teemaan Kesäyön unelma)
Pieni oodi vaahteralle
Kauan sitten
vuodesta toiseen
se kasvatti sitkeää vihreyttään,
puhkaisi
oksansa kukkaan,
varjosti viuhkallaan
paahteista ikkunaani,
tai heitti minulle pieniä tähtiä.
Kauan sitten
sanoin
sille jäähyväiset
ja se lävisti latvansa maailmaani,
jossa se lakkaamatta
ravistaa vihreää ja kultaa
© AilaKaarina
Olen sytyttänyt (Runotorstain sivulle teemaan Odotus)
Olen sytyttänyt
valot
kaikkiin huoneisiini.
Odotan sinua
näissä jokaisessa
© AilaKaarina
Suru
Suru
muutti asumaan,
sulki oveni ja kaikki ikkunat.
Minä
istuin kauan kädet sylissä
niin kuin ainakin vieras
© AilaKaarina
Tänään unikin
Tänään unikin
on ystäväni,
tänä onnellisena yönä,
viipyy, ei ihan vielä tule
© AilaKaarina
Toistan päiviäni (Runotorstain sivulle teemaan Musiikki)
Toistan päiviäni
kuin säröinen vinyylilevy.
Kierros vain
ja taas olen tässä
© AilaKaarina
Viinilasi tyhjenee
Viinilasi tyhjenee.
Minä täytyn vuorollani.
Mutta kuule, ei tämä kaveruus
auta, ei hän tule.
Sentään annat uskoa solidaarisuuteen:
hänen silmänsä siellä, pohjassa
© AilaKaarina
Vihdoin
Vihdoin me jälleen kohtasimme
niin kuin emme
olisi pois menneetkään,
kunnes vuosirenkaat silmissämme
kavalsivat
© AilaKaarina
Lähtösi
Lähtösi on lopultakin
alkanut minussa,
kuin jäykistyneet sormet
irrotan sinusta ajatukseni,
yksitellen ja varovasti
© AilaKaarina
Lasillinen viiniä
Lasillinen viiniä edessäni
ajattelen häntä, joka juuri
lähti odotettuna, kaivattuna
ja huonettani,
jonne en ole halunnut ketään.
Tänään saisi olla toisin,
on sellainen ilta
© AilaKaarina
Kaisaniemenkadulla (Runotorstain sivulle teemaan Yksityiskohta)
Kaisaniemenkadulla
puolenyön aikaan
yksinkulkija kuka lie
ohitti minut
kenet lie yksinkulkijan.
Kätemme hipaisivat toisiaan
© AilaKaarina
Iltaisin on vaikeinta
Iltaisin on vaikeinta.
Oikeastaan se alkaa heti töistä lähdettyä.
Oven napsahdukseen katoaa päivä,
eiliset tekevät nopean hyökkäyksen,
kotimatka
on liian lyhyt,
ja siinä ne taas työntyvät
oven väliin, astuvat sisään äänekkäinä
kuin juhlaan kutsutut vieraat,
kaikki, mitä sinä minulle olit
© AilaKaarina
Hänkin sitten (Runotorstain sivulle teemaan Paluu)
Hänkin sitten
hiihti lapsuuden laduille,
oi miten luisti suksi,
miten valkoinen hanki!
Takaisin tullessa
ladut eivät kantaneet, ei
metsäkään ollut hänen
© AilaKaarina
Hän katselee (Runotorstain sivulle teemaan Oppia)
Hän katselee kuvaa
lapsesta, jolla on laiha ruumis ja nälkäinen katse.
Otsa rypistyy, mutta ei sano mitään,
menee leikkeihinsä.
Jonakin päivänä sinäkin luet,
pikkuveli
© AilaKaarina
Hänellä oli kiire (Runotorstain sivulle teemaan Ele)
Hänellä oli kiire,
noustessaan pyyhkäisi kädellään
huulilleni pysähtyneet sanat ja muruset
pöydältä,
meni.
Minä istuin kauan vastapäätä
© AilaKaarina
Hän kääntyi pois (Runotorstain sivulle teemaan Varjo sekä teemaan Katse)
Hän kääntyi pois ikkunasta
silmissään yhä
lumiset puut ja illan varjot,
linnut ja oravat,
nekin siellä
hämärän piilossa, katseensa lämmössä
© AilaKaarina
Hiljaisuus kantaa (Runotorstain sivulle teemaan Yksityiskohta)
Hiljaisuus kantaa
toisiinsa kietoutuneiden askelten
rytmin ja läheiset sanat
vieraille korvilleni. Suljen ikkunan,
kasvoni siinä:
tulisit ja poimisit pois
tämän hymyn
© AilaKaarina
Buchenwald 1980
Buchenwald 1980,
oppaana entinen vanki.
Myös uunit muistan,
kukat ja seppeleet.
Valokuvat. Kaikki ne pienet
kasvot.
Se murhatun leikin määrä
© AilaKaarina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)