Blogitekstisuositus

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Se kumahtaa (Runotorstain sivulle teemaan Musiikki)

 

 

 

 

 

Se kumahtaa sydänten kammioissa

syntyvän itkusta vanhuksen huokaukseen

samana puhtaana sointina:


saada tulla kuulluksi



© AilaKaarina

Yksinäisyydessä

 

 

 

 

 

Yksinäisyydessä on surullista sekin,

ettet voi edes rauhassa

riidellä itsesi kanssa,


nuokin kaksi, koira&kissa

vain tuijottavat hetken

ja marssivat sitten viikset vinossa, vaiti

ja rintarinnan

rauhallisempiin olotiloihin.

Siinä sitten seisot,

yksin



© AilaKaarina

Ilon tai surun

 

 

 

 

 

Ilon tai surun

kyyneleet.

Samannäköiset,

samasta lähteestä



© AilaKaarina

Ihmisen suuruudesta

 

 

 

 

 

Ihmisen suuruudesta

eivät puhu ne,

jotka näkevät vain itsensä



© AilaKaarina

lauantai 30. elokuuta 2014

Nyt sen sanon






Nyt sen sanon, ei, minä huudan sen: Tule,

sinä ainoa!

Hyppää sänkyyni,

vedetään peitto korville eikä nousta

ikinä.

Anna minun sulkea silmäni kainaloosi,

jotta en enää näkisi tätä kaikkea,

en yhtään sukupuuttoon kuolevaa lajia,

en sitä, jota on liikaa,

vähiten ihmistä,

roikkukoon maailman reunalla,

pudotkoon.

En merta kuolevaa.

En myrskyä nousevaa.

Purista minua lujaa, rutista hellästi,

pidä kiinni, älä koskaan päästä irti,

sillä minä olen väsynyt ja vanha,

taistoni taistellut.

Hittoako tässä pitäisi vielä!

On toisten vuoro jo.

Minun ryppyni levätköön rauhassa

sinun ryppyjesi seassa.

Kaivaudutaan peiton alle, lakanoihin,

patjan alle, toisiimme.

Syli sylissä ollaan vaan



© AilaKaarina



Miljoonien vuosien (Runotorstain sivulle teemaan Virta ja Runonevan 24. haasteeseen Pyöreä))

 

 

 

 

 

Miljoonien vuosien liplatus

                       kädessäni

veden hioma kivi



© AilaKaarina




Runonevan 24. haasteeseen Pyöreä.

Surunauhat

 

 

 

 

 

Surunauhat

silmien alla,

yksin nukutuista öistä



© AilaKaarina



perjantai 29. elokuuta 2014

Istun kahvilassa (Runotorstain sivulle teemaan Sumu)






Istun kahvilassa

kuten muut

tulijat ja menijät.

Katselen ikkunasta puuta,

jota myöhäisillan usva kiertää.

Äkkiä sumu hälvenee.

Miten epäilemättä

syksynpaljas puu on olemassa



© AilaKaarina

keskiviikko 27. elokuuta 2014

tiistai 26. elokuuta 2014

Luopumisesta

 

 

 

 

 

Luopumisesta

kertoi kotitien vaahtera,

kun se pudotteli mennyttä 

kesää,


hetken verenpunaisina juurilla,

kauan kultaiset oksat



© AilaKaarina

Pohjoisen kesä

 

 

 

 

 

Pohjoisen kesä



Elokuu puolessa,

kesä haalenee kuin vanha taulu.

Tässäkö se taas oli.

Iät ajat me odotimme aurinkoa.


Jo iät ajat ovat illat viilenneet



© AilaKaarina

Kevätmaisema (Runotorstain sivulle teemaan Valmis)

 

 

 

 

 


Kevätmaisema.

Taiteilijan paletista

valon kirpeyttä ja nuorta vihreää.

Siveltimen lennosta           linnut oksille,

            vuoroin kiihkoa

vuoroin hiljaisuutta,


ja luonnos on valmis,

kesä



© AilaKaarina

Mistä on lapsen ilo tehty

 

 

 

 

 

Mistä on lapsen ilo tehty?

Se on tehty

sylin lämmöstä,

katseen hellyydestä,

hyväilystä, syleilystä,

käsivarsien rutistuksesta,

suukkojen suloisuudesta,

leikistä ja hassuttelusta,

toiveiden hippusista,

unelmien nuppusista,

arjen pienistä hetkistä,

läheisyyteen tehdyistä retkistä,

Niin vähästä, niin paljosta

on lapsen ilo tehty



© AilaKaarina



Tyttärelle (Osaan äitiys)

 

 

 

 

 

Tyttärelle


Sinä synnyit huulet tiukkana viivana
silmiäsi et avannut
ennen kuin olit maistanut maitoani
useaan kertaan
ja ilmeisesti vaihtoehtojesi
vähyydessä minut hyväksynyt

Vähän isompana halusit itse leikata pihvisi
enkä saanut auttaa
lopulta istuimme molemmat pöydän alla
ja itkimme

Piirsin tikulla piharajat
mutta pensasaitaan oli jäänyt pieni aukko
josta livistit
“Äiti, sä et piirtänyt tähän”
sanoit kolmevuotiaan vakavuudella
kun viimein käsi kädessä tuijotimme porttiasi
vapauteen

niin leikkialueesi sai vihonviimeisen viivansa
ja sinä pysyit rajojen sisäpuolella jopa silloin
kun taas juoksin perässäsi saadakseni sinut kotiin
tai saunaan tai jonnekin
minne et (tietenkään) halunnut

Nyt tiedän tyttäreni nuori aikuinen
silmiesi viisaudesta
että taistelukokemuksellasi sinä selviydyt
kuin sotilas jolle rauha itsensä kanssa
olikin ainoa tavoite

ja aina minä kuuntelen täältä kaukaa
käteni sylini kaikki
oveni avoinna



© AilaKaarina

Pojalle (Runotorstain sivulle teemaan Luottamus)

 

 

 

 

 

Pojalle


Matkaa miehisyyteen jouduit yksin tarpomaan
minä saatoin vain näyttää tien alun
ja kulkea sen vierelläsi

kunnes minun täytyi vain         
opetella luottamaan
jo orastaviin suunnistajan taitoihisi

päivä päivältä päästää irti

Kun ylitit ulkoilurajojasi tietämättäni
mutta aina jälkikäteen siitä kertoen:
“Äiti, mun täytyi jo kokeilla
ja hyvin meni, kyllä mä pärjään”
opin vastaamaan
että sinähän sen parhaiten tiedät
mutta muistan monet hiljaiset pyynnöt
jonnekin
katsothan taas poikani perään

ja vaikka huoleni kasvoivat kasvusi myötä
minun täytyi jo
luottaa
jousiampujan tarkkaan silmääsi
ja hartioittesi leveneviin kaariin

Näen nyt nuori aikuinen poikani
hymysi lämmön ja silmiesi kirkkaan voiman
ja tiedän viimein
että isättömyytesi oli vaikeus
ei mahdottomuus mieheksi kasvuun

mutta niin iso kivi ja aina eteen vierivä
ettet voinut sitä kiertää
et talloa
vain jatkuvasti kiivetä yli



© AilaKaarina



Eilenkö (Osaan äitiys)

 

 

 

 

 

Eilenkö?

Kuin eilen autoin poikaani haarniskaan,

vyötin miekkaan ja solmin sankarin viitan,

saatoin leikin riemuun.

Eilen hän osti miehen tuoksua kainaloon,

tytön nimi vaihtui toiseen,

vuodet vaihtuivat toisiin.

Muistinko sen aina

tänään



© AilaKaarina



Opettelin luopumista (Runotorstain sivulle teemaan Oppia)

 

 

 

 

 

Opettelin luopumista

ennen lähtijöitä.

Vähä vähältä tein tilaa,

suurensin ikkunoita, levensin ovia,

työnsin aitaa kauemmaksi

lasteni tutkia, kokeilla ja tunnustella,

jotta he lähdön hetkellä tietäisivät

minne päin ei

ainakaan kannata mennä.

Jotakin tein liian varhain,

jotakin liian myöhään.

Ehkä lastenlapsille osaisin



© AilaKaarina







Tytär kiipeää syliin (Osaan äitiys/Runotorstain 448. haasteeseen 'leuka')

 

 

 

 

 

Tytär kiipeää syliin

kesken kaiken kiireisen ja tärkeän.

Juuri kun olen sanomassa jotain,

hän

tarttuu leukaani hynyillen.

Minä näen tärkeimmän



© AilaKaarina

        

Mitä pienempi olit (Osaan äitiys)

 

 

 

 

 

Mitä pienempi olit,

sitä suurempi olin sinulle.

Annoin elämän mallin

Ai, näinkö täällä?


Entä jos en nähnytkään onnen

pimeää puolta?

Tunnistinko kielletyt tunteet,

torjutut pelot,

sukupolvien opitut fraasit?

Tunnustinko?

Joko ehdin sinun taskuusi livauttaaa

kellarini avaimen



© AilaKaarina

 

 

 

 

 

Lapsilleni (osaan äitiys)

 

 

 

 

 

 Lapsilleni


Näen sinussa

itseäni

enemmän kuin perimä pakottaa.

Enemmän kuin tahtoisin.

Kunhan en koskaan näkisi sinun kantavan

kuolleita unelmiani,

liian raskaita siipiä



© AilaKaarina

Kun olit syntynyt (Runotorstain sivulle teemaan Herkkä ja Katse)

 

 

 

 

 

Kun olit syntynyt,

minä katsoin

valtani määrää.

Ei mikään voisi estää minua

rakastamasta,

ja vain katseellani

voisin pyyhkäistä sinusta

ilon

niin kuin kylmä tuuli kukasta kukan



© AilaKaarina

Sinua syntyväni (Osaan äitiys)

 

 

 

 

 

Sinua syntyväni,

vielä mieleni mittaisena,

kysymysteni kokoisena,

kannan jo kaksin sydämin



© AilaKaarina

Syksyn ensimmäinen lehti

 

 

 

 

 

Syksyn ensimmäinen lehti

kynnyksellä.

Minä olen

kotona taas



© AilaKaarina

Pieni oodi vaahteralle (Runotorstain sivulle teemaan Kesäyön unelma)

 

 

 

 

 

Pieni oodi vaahteralle



Kauan sitten

vuodesta toiseen

se kasvatti sitkeää vihreyttään,

puhkaisi

oksansa kukkaan,

varjosti viuhkallaan

paahteista ikkunaani,

tai heitti minulle pieniä tähtiä.

Kauan sitten

sanoin sille jäähyväiset

ja se lävisti latvansa maailmaani,

jossa se lakkaamatta

ravistaa vihreää ja kultaa



© AilaKaarina





Olen sytyttänyt (Runotorstain sivulle teemaan Odotus)

 

 

 

 

 

Olen sytyttänyt

valot

kaikkiin huoneisiini.

Odotan sinua

näissä jokaisessa



© AilaKaarina

Tänään elämä

 

 

 

 

 

Tänään elämä

surua sykkii.

Suru sykkii elämää



© AilaKaarina

Suru

 

 

 

 

 

Suru

muutti asumaan,

sulki oveni ja kaikki ikkunat.

Minä

istuin kauan kädet sylissä

niin kuin ainakin vieras



© AilaKaarina

Tänään unikin

 

 

 

 

 

Tänään unikin

on ystäväni,

tänä onnellisena yönä,

viipyy, ei ihan vielä tule

 

 

© AilaKaarina

 

Toistan päiviäni (Runotorstain sivulle teemaan Musiikki)

 

 

 

 

 

Toistan päiviäni

kuin säröinen vinyylilevy.

Kierros vain

ja taas olen tässä



© AilaKaarina

Viinilasi tyhjenee

 

 

 

 

 

Viinilasi tyhjenee.

Minä täytyn vuorollani.

Mutta kuule, ei tämä kaveruus

auta, ei hän tule.

Sentään annat uskoa solidaarisuuteen:

hänen silmänsä siellä, pohjassa



© AilaKaarina

Vihdoin

 

 

 

 

 

Vihdoin me jälleen kohtasimme

niin kuin emme

olisi pois menneetkään,


kunnes vuosirenkaat silmissämme

kavalsivat



© AilaKaarina

Lähtösi

 

 

 

 

 

Lähtösi on lopultakin

alkanut minussa,

kuin jäykistyneet sormet

irrotan sinusta ajatukseni,

yksitellen ja varovasti



© AilaKaarina

Lasillinen viiniä

 

 

 

 

 

Lasillinen viiniä edessäni

ajattelen häntä, joka juuri

lähti odotettuna, kaivattuna

ja huonettani,

jonne en ole halunnut ketään.

Tänään saisi olla toisin,

on sellainen ilta



© AilaKaarina

Kaisaniemenkadulla (Runotorstain sivulle teemaan Yksityiskohta)

 

 

 

 

 

Kaisaniemenkadulla

puolenyön aikaan

yksinkulkija kuka lie

ohitti minut

kenet lie yksinkulkijan.

Kätemme hipaisivat toisiaan



© AilaKaarina

Iltaisin on vaikeinta

 

 

 

 

 

Iltaisin on vaikeinta.

Oikeastaan se alkaa heti töistä lähdettyä.

Oven napsahdukseen katoaa päivä,

eiliset tekevät nopean hyökkäyksen,

kotimatka

on liian lyhyt,

ja siinä ne taas työntyvät

oven väliin, astuvat sisään äänekkäinä

kuin juhlaan kutsutut vieraat,

kaikki, mitä sinä minulle olit

 


© AilaKaarina

Hänkin sitten (Runotorstain sivulle teemaan Paluu)

 

 

 

 

 

Hänkin sitten

hiihti lapsuuden laduille,

oi miten luisti suksi,

miten valkoinen hanki!

Takaisin tullessa

ladut eivät kantaneet, ei

metsäkään ollut hänen



© AilaKaarina

 

Hän katselee (Runotorstain sivulle teemaan Oppia)

 

 

 

 

 

Hän katselee kuvaa

lapsesta, jolla on laiha ruumis ja nälkäinen katse.

Otsa rypistyy, mutta ei sano mitään,

menee leikkeihinsä.

Jonakin päivänä sinäkin luet,

pikkuveli

 

 

© AilaKaarina

Hänellä oli kiire (Runotorstain sivulle teemaan Ele)

 

 

 

 

 

Hänellä oli kiire,

noustessaan pyyhkäisi kädellään

huulilleni pysähtyneet sanat ja muruset

pöydältä,

meni.

Minä istuin kauan vastapäätä



© AilaKaarina

      

Hän kääntyi pois (Runotorstain sivulle teemaan Varjo sekä teemaan Katse)

 

 

 

 

 

Hän kääntyi pois ikkunasta

silmissään yhä

lumiset puut ja illan varjot,

linnut ja oravat,

nekin siellä

hämärän piilossa, katseensa lämmössä



© AilaKaarina

Hiljaisuus kantaa (Runotorstain sivulle teemaan Yksityiskohta)

 

 

 

 

 

Hiljaisuus kantaa

toisiinsa kietoutuneiden askelten

rytmin ja läheiset sanat

vieraille korvilleni. Suljen ikkunan,

kasvoni siinä:

tulisit ja poimisit pois

tämän hymyn



© AilaKaarina





Buchenwald 1980

 

 

 

 

 

Buchenwald 1980,

oppaana entinen vanki.

Myös uunit muistan,

kukat ja seppeleet.

Valokuvat. Kaikki ne pienet kasvot.

Se murhatun leikin määrä

 

 

 © AilaKaarina