AilaKaarinan runot
Istun kahvilassa
kuten muut
tulijat ja menijät.
Katselen ikkunasta puuta,
jota myöhäisillan usva kiertää.
Äkkiä sumu hälvenee.
Miten epäilemättä
syksynpaljas puu on olemassa
© AilaKaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti