Pojalle
Matkaa miehisyyteen jouduit yksin tarpomaan
minä saatoin vain näyttää tien alun
ja kulkea sen vierelläsi
kunnes minun täytyi vain
opetella luottamaan
jo orastaviin suunnistajan taitoihisi
päivä päivältä päästää irti
Kun ylitit ulkoilurajojasi tietämättäni
mutta aina jälkikäteen siitä kertoen:
“Äiti, mun täytyi jo kokeilla
ja hyvin meni, kyllä mä pärjään”
opin vastaamaan
että sinähän sen parhaiten tiedät
mutta muistan monet hiljaiset pyynnöt
jonnekin
katsothan taas poikani perään
ja vaikka huoleni kasvoivat kasvusi myötä
minun täytyi jo
luottaa
jousiampujan tarkkaan silmääsi
ja hartioittesi leveneviin kaariin
Näen nyt nuori aikuinen poikani
hymysi lämmön ja silmiesi kirkkaan voiman
ja tiedän viimein
että isättömyytesi oli vaikeus
ei mahdottomuus mieheksi kasvuun
mutta niin iso kivi ja aina eteen vierivä
ettet voinut sitä kiertää
et talloa
vain jatkuvasti kiivetä yli
© AilaKaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti