Blogitekstisuositus

lauantai 30. elokuuta 2014

Nyt sen sanon






Nyt sen sanon, ei, minä huudan sen: Tule,

sinä ainoa!

Hyppää sänkyyni,

vedetään peitto korville eikä nousta

ikinä.

Anna minun sulkea silmäni kainaloosi,

jotta en enää näkisi tätä kaikkea,

en yhtään sukupuuttoon kuolevaa lajia,

en sitä, jota on liikaa,

vähiten ihmistä,

roikkukoon maailman reunalla,

pudotkoon.

En merta kuolevaa.

En myrskyä nousevaa.

Purista minua lujaa, rutista hellästi,

pidä kiinni, älä koskaan päästä irti,

sillä minä olen väsynyt ja vanha,

taistoni taistellut.

Hittoako tässä pitäisi vielä!

On toisten vuoro jo.

Minun ryppyni levätköön rauhassa

sinun ryppyjesi seassa.

Kaivaudutaan peiton alle, lakanoihin,

patjan alle, toisiimme.

Syli sylissä ollaan vaan



© AilaKaarina



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti