Blogitekstisuositus

maanantai 24. lokakuuta 2016

Niin kuin syksyisin (Runotorstain sivulle haasteeseen Syksyn sävel)

 

 

 

 

 

Niin kuin syksyisin
olisi yksinäisyys
viihtyisämpää
kuin muina vuodenaikoina,
jos se viihtyisää voi koskaan olla,
miten se melkein kuuluu asiaan
jos se mihinkään voi kuulua

Niin kuin kaipaus,
joka ei hellitä milloinkaan,
olisi kotoisinta
syksyisin,
jos se kotoista voi koskaan olla,
miten se melkein kuuluu asiaan

jos sen johonkin täytyy kuulua



© AilaKaarina

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Syksyn keskiössä

 

 

 

 


Syksyn keskiössä,

kun aurinko vielä lämmittää paljaita sormia

käsi kädessä lämpöisemmiksi,

kun puissa on yhtä paljon kultaa

kuin maassa,

eivätkä kaikki linnut ole lakanneet

laulamasta aamuisin,

ajattelen meitä, kahta katoavaista

niin kuin kaikki on,

vanhasta vaahterasta lentää tähti



© AilaKaarina

 

 

 

 


Saada

 

 

 

 

 

Saada
viimeisiin hetkiinsä asti
nähdä aurinko

sen nousu ja lasku,
lintujen sujahtavat lennot,
kuulla niiden pitkät laulut
tuulen pöyhiessä pesäpuuta,
jota ei kaadettukaan,

iloita menneestä,
leikeistä jotka saivat nauramaan,
onnesta jonka tutuksi tuli,
hurmasta joka kantoi kauas,
myös surusta ja tuskasta,
joihin ei kuollutkaan,

muistaa viimeisiin hetkiinsä asti
kaulaan kietoutuneet
pienet kädet,
joista kasvoi käsien ketju toisiin ihmisiin,

tunnistaa kaikki
mitä 
rakasti

 


© AilaKaarina