Syksyn keskiössä,
kun aurinko vielä lämmittää paljaita sormia
käsi kädessä lämpöisemmiksi,
kun puissa on yhtä paljon kultaa
kuin maassa,
eivätkä kaikki linnut ole lakanneet
laulamasta aamuisin,
ajattelen meitä, kahta katoavaista
niin kuin kaikki on,
vanhasta vaahterasta lentää tähti
© AilaKaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti