Saada
viimeisiin hetkiinsä asti
nähdä aurinko,
sen nousu ja lasku,
lintujen sujahtavat lennot,
kuulla niiden pitkät laulut
tuulen pöyhiessä pesäpuuta,
jota ei kaadettukaan
iloita menneestä,
leikeistä jotka saivat nauramaan,
onnesta jonka tutuksi tuli,
hurmasta joka kantoi kauas,
myös surusta ja tuskasta,
joihin ei kuollutkaan
muistaa
kaulaan kietoutuneet
pienet kädet,
joista kasvoi käsien ketju toisiin ihmisiin,
tunnistaa kaikki
mitä rakastaa
©AilaKaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti