Blogitekstisuositus

lauantai 17. marraskuuta 2018

Hän halusi (leikkimielinen pälätys)






Hän halusi vain yhtä
ja siksi tahtoi kaksi
kaikkea kaksi
kaksi kampaa
kaksi harjaa
peiliä laukkua kaikkea kaksi
koska rakasti vain yhtä
mutta tarvitsi kaksi
kaikkea kaksi
kaksi miestä kotia unelmaa
jotta olisi unohtanut
sen ainoan yhden

 


© AilaKaarina

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Tässä kohtaa syksyä






Tässä kohtaa syksyä
puiden oksat piirtyvät esiin
kuin luut laihasta vartalosta,
mutta en minä
niitä katso
vaan hiljaisuutta,
eikä mikään
voisi olla nyt lähempänä
kuin se,

en minä
hiljaisempana

 


© AilaKaarina

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Niin syvälle syksyyn






Niin syvälle syksyyn
olen jälleen kulkenut
etten enää erottaisi itseäni täältä,
en metsän pylväiköstä,
en hehkusta,
joka mieleni rajoja siirtää,
en luopumisesta, 

joka tyynesti on
ellei minussa olisi tämä

kumaruus         
kaiken edessä



© AilaKaarina


tiistai 28. elokuuta 2018

Viesti kuolleelle ystävälle (Runonevan 36. haasteeseen Viesti)






Viesti kuolleelle ystävälle


Siitä tien mutkasta
en enää kävele sinua vastaan,
en vaihda kanssasi muutamaa sanaa
miten menee mitä kuuluu,
en halaa sinua ja sano
nähdään taas
etkä sinä pyydä minua
luoksesi istumaan iltaa,
kuuntelemaan Joan Baezia
(minä: sinun kitaraasi ja lauluasi)
ja juttelemaan viinilasin ääressä,

mutta siinä tien mutkassa
minä vielä kauan
muistan

 

(R.I.P Antti)



© AilaKaarina

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Kuulisimme linnuista






Kuulisimme linnuista,
jotka laulavat kukin äänellään,
näkisimme kukista,
jotka loistavat
eriväriset kukat vierellään,

ymmärtäisimme pihlajasta,
joka tukee
vinoon kasvanutta vaahteraa


© AilaKaarina

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Näenkö vihdoin katseessasi






Näenkö vihdoin katseessasi
hitusen nöyryyttä,
hämmennystä,

yksinäisyyttä,
jonka loit omaksi osaksesi.
Katson silmiisi hetken,

jotta näkisit,
että olen voinut

unohtaa kaiken,
tuhannet turhat askeleeni luoksesi,
joka ikisen surun askeleen luotasi,

olla poissa yhtä varmasti
kuin joskus olin luonasi.


Näin me jäimme
kohtaloiksi toisillemme


© AilaKaarina

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Tänäänkin






Tänäänkin
vaatetin
alastomuuteni,
valepukuni
kaikki           ovat hapristuneet,
vuosi vuodelta käteni
raskaammat


© AilaKaarina


tiistai 5. kesäkuuta 2018

Tuuli heiluttaa verhoja






Tuuli heiluttaa verhoja,
ikkuna tielle ei voisi olla
avoimempi
ja huoneestani ovat ovet kadonneet.
Pehmeät tuolit 

kuin sylit odottavat ilon pöytään
sinua



© AilaKaarina

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Rakkauden vallankumouksesta (70-luvulla)






Rakkauden vallankumouksesta (70-luvulla)



Me olimme nuoria ja rakkaus
oli vielä arkaa ja hämmentynyttä.
Emme tienneet, että se on
maailmankaikkeus meissä,
jonne mahtuu virheet ja erehdys
ja kaiken keskeneräisyys,
jossa on lupa
eksyä ja tulla takaisin.

Meille neuvottiin kyllä kamasutrat
ja nautinnon anatomia,

mutta ei miten
ottaa kiinni kädestä


© AilaKaarina

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Seisoimme sylikkäin






Seisoimme sylikkäin tienhaarassa,
suutelimme ja
erosimme.

Katsoin kauan kumaraista selkääsi,
suritko sinäkin?

Vuosia myöhemmin näen sinut kaukaa
           tienhaarassa, nuoruuteni
katselee jälkeesi



© AilaKaarina

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Kaikki sanani on jo sanottu






Kaikki sanani on jo sanottu,
ajatukseni ajateltu,
runoni kirjoitettu eri kielillä,
kuka minussa ajattelee nyt?
Menneisyyteni
ihmiset
puhutut sanat luetut tekstit
kirjat ja analyysit           kaikki
elämäni teatterit.      
Mikä minussa on totta ja pysyvää
ja pitääkö olla,
minä maailmojen palasista koottu,
vain geeneissäni pysyvästi
syntyvänä

elämän sattumusten ja valintojeni minuudeksi,
kuka siis olen, 

kun itseäni kysyn?



© AilaKaarina

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Emme haluaisi nähdä






Emme haluaisi nähdä itseämme
työntämässä rollaattoria
laiha ruokakassi istuinosassa,
muistuttamassa
yksinäisestä ateriasta
pienen pöydän ääressä,
tiskaamassa päivästä päivään
yhtä
lautasta kuppia lusikkaa veistä haarukkaa,
lukemassa kirjaa ja keskustelemassa siitä
itsemme kanssa,
hieromassa väsynyttä selkäämme kipukoukulla,
saattamassa itseämme saunaan kädestä pitäen,
nostamassa lauteille
varovasti,

sytyttämässä kynttilää ikkunalaudalle
kuin kutsuna jo kenen tahansa tulla


© AilaKaarina

Maailman lapset (v. 2018)






Maailman lapset (v. 2018)



Maailman lapset
ovat  lintuja,
lentävät pieniä unelmiaan kohti.
Katsovat meitä
korkeuksista, joita me emme
enää muista,
kaivaten meitä, jotka emme
heitä ansaitse,
kielletyt hyljätyt unohdetut lapset

katsovat meitä           pieniä aikuisia
ihmetys silmissään


© AilaKaarina

keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Minun rakkauteni






Minun rakkauteni
ei ole pitkämielinen, loputtomasti,
ei lempeä, ikuisesti.
Se on kadehtinut kerskannut pöyhkeillyt
ja käyttäytyä huonosti.
Se on etsinyt omaansa,
katkeroitunut ja muistellut kauan
kärsimäänsä pahaa
. 
 
Vääryydestä
se ei kykene iloitsemaan.
Totuutta 
se vielä etsii.
Paljon se kestää,
paljon se uskoo ja kaikessa toivoo,
paljon se kärsii, vaikka siinä on se
helisevä vaski,
mutta jos sillä yhä olisi

           lapsen mieli
     olisi lapsen rakkaus 
joka kaiken saamansa pahan

       antoi aina anteeksi


© AilaKaarina