hitusen nöyryyttä,
hämmennystä,
yksinäisyyttä,
jonka loit omaksi osaksesi.
Katson silmiisi hetken,
jotta näkisit,
että olen voinut
unohtaa kaiken,
tuhannet turhat askeleeni luoksesi,
joka ikisen surun askeleen luotasi,
olla poissa yhtä varmasti
kuin joskus olin luonasi.
Näin me jäimme
kohtaloiksi toisillemme
© AilaKaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti