Blogitekstisuositus

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Näenkö vihdoin katseessasi






Näenkö vihdoin katseessasi
hitusen nöyryyttä,
hämmennystä,

yksinäisyyttä,
jonka loit omaksi osaksesi.
Katson silmiisi hetken,

jotta näkisit,
että olen voinut

unohtaa kaiken,
tuhannet turhat askeleeni luoksesi,
joka ikisen surun askeleen luotasi,

olla poissa yhtä varmasti
kuin joskus olin luonasi.


Näin me jäimme
kohtaloiksi toisillemme


© AilaKaarina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti