Blogitekstisuositus

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Et sinä ole poissa (kuolleelle koiralleni). Nyt korjattu alkuperäinen torso.

 


 

Et sinä ole poissa.

Kuinka voisitkaan,

sillä se jota on

syvästi rakastettu

ei katoa koskaan.


Sinun uljautesi,

uskollisuutesi ja leikkimielesi

pysyy

lasteni muistoissa,


minussa

ilona,

lohtuna,

kiitollisuutena,

kaipuuna


metsäisten vaelluksiemme

vapaudessa.



© AilaKaarina



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti