Arkinen onneni,
jota olen hitaasti
kivi kiveltä rakentanut,
on surullisen kevyt,
mutta silti voin
luoda
onnen arpani avulla
omaa selviytymistarinaani,
mieleni kevättä päivästä päivään,
hokea sitä kuin mantraa,
punoa siihen toivon
kirkkaimmat värit,
kevyttä höyhenen kevyttä,
mutta onnea
- - -
Sinun elämäsi päivät
valuvat
kaiken puutteeseen,
et voi saada kiinni,
et päästää pois,
et purkaa ja rakentaa parempaa.
Ei minulla ole lohdun sanoja,
olet siellä olet täällä
marginaalimaailmassasi
hyvinvoivien kieltämänä.
Eivät he tiedä,
että kuluneen vaatteesi alla
on sykkinyt
lapsen purppurasydän
© AilaKaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti