Sinäkö se olet,
ihmisen sukua, sinä,
joka rakastat kysymyksiä enemmän
kuin vastauksia,
joka et päästä helpolla itseäsi,
et muitakaan,
sillä aina on olemassa
mahdollisuus
Sinä joka uskallat eksyä
ja nöyrtyä kysymään tietä,
sillä aikaa on vähän,
joka annat enemmän kuin otat,
pidät huolta niistä jotka ovat vailla,
olipa se pihan ainoa puu,
kedon viimeiset kukat
tai ne joilla on nälkä ja vilu
Sinä, joka ymmärrät pelätä pimeää,
mutta polte sydämessä menet sitä kohti,
sillä kysymyksesi ovat siellä
© AilaKaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti