Oodi vanhalle akalle
Vanha akka, noita nainen,
matriarkka iänikuinen,
Pohjan akka, sufragetti,
feministi kautta aikain,
läksi ulos luolastansa
uroita ojentamahan.
Repäisi kapakan uksen
ja suunsa ikiviisaan auki,
ammollensa ne leväytti,
ilmoille kun reväytti
ikivanhat laulelunsa,
kaatui toulit, pöydät, loosit,
kaatui kaikki ihmisetkin,
seinätkin
jo tutisivat.
Löysi viimein etsimänsä,
maitoparta Joukahaisen.
Lauloi suohon nuoren miehen,
sinne oppimaan syviä
aatoksia elämästä,
viisaampia laulelmia.
Näki vanhan Väinämöisen,
suuren sankarimme ennen,
nuorta tyttöä himoovan,
Ainon perään kuolaamassa.
Suohon lauloi ukkoraiskan,
säälittävän harmaahapsen.
Jätti suolle miehet nämä
hellästi
hymyävänä.
Vanha nainen nuori kerran,
äitinä vain ihailtuna,
madonnaksi vaiettuna,
kevyeksi riisuttuna,
silti oli rakastanut
viisaita ja tyhmempiä,
kauniita
ja rumiakin
vaan uroita aikuisia!
(Tarvinnut ei punattujen
botokshuulten viehätystä,
silikonitissejäkään
eikä pepun pyöritystä.)
Uljahana marssi ulos
vanha nainen naurahtaen
ajallemme ja menneille,
yksin suri luolassansa
© AilaKaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti