Blogitekstisuositus

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Oodi vanhalle akalle

 

 

 

 

 

Oodi vanhalle akalle



Vanha akka, noita nainen,

matriarkka iänikuinen,

Pohjan akka, sufragetti,

feministi kautta aikain,

läksi ulos luolastansa

uroita ojentamahan.


Repäisi kapakan uksen

ja suunsa ikiviisaan auki,

ammollensa ne leväytti,

ilmoille kun reväytti

ikivanhat laulelunsa,

kaatui toulit, pöydät, loosit,

kaatui kaikki ihmisetkin,

seinätkin jo tutisivat.

Löysi viimein etsimänsä,

maitoparta Joukahaisen.

Lauloi suohon nuoren miehen,

sinne oppimaan syviä

aatoksia elämästä,

viisaampia laulelmia.


Näki vanhan Väinämöisen,

suuren sankarimme ennen,

nuorta tyttöä himoovan,

Ainon perään kuolaamssa.

Suohon lauloi ukkoraiskan,

säälittävän harmaahapsen.

Jätti suolle miehet nämä

hellästi hymyävänä.

Vanha nainen nuori kerran,

äitinä vain ihailtuna,

madonnaksi vaiettuna,

kevyeksi riisuttuna,

silti oli rakastanut

viisaita ja tyhmempiä,

kauniita ja rumiakin

vaan uroita aikuisia!

(Tarvinnut ei punattujen

botokshuulten viehätystä,

silikonitissejäkään

eikä pepun pyöritystä.)


Uljahana marssi ulos

vanha nainen naurahtaen

ajallemme ja menneille,

yksin suri luolassansa



© AilaKaarina

 

 

 

 

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti