(Vanha runoni)
Niin syvälle syksyyn
olen jälleen kulkenut
etten enää erottaisi itseäni täältä,
en metsän pylväiköstä,
en hehkusta,
joka mieleni rajoja siirtää,
en luopumisesta, joka tyynesti
on,
ellei minussa olisi tämä
kumaruus
kaiken edesä
© AilaKaarina
(Vanha runoni, tämäkin)
Niin kuin syksyisin
olisi yksinäisyys
viihtyisämpää
kuin muina vuodenaikoina,
jos se viihtyisää voi koskaan olla
Miten se melkein kuuluu asiaan,
jos se mihinkään voi kuulua
Niin kuin kaipaus,
joka ei hellitä milloinkaan,
olisi kotoisinta syksyisin,
jos se kotoista voi koskaan olla
Miten se melkein kuuluu asiaan,
jos sen johonkin täytyy kuulua
© AilaKaarina
Viikon 36 Krapuhaaste sanoilla hyvästellä, kimalteleva ja maistaa. Suora linkki: https://pienettarinat.blogspot.com/2021/09/jaahyvaiset.html
Viikon 19 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Nämä kolme sanaa, joita saa taivuttaa, on oltava tekstissä: imeä, täydellinen ja talo.
Runotorstai 21/18: Toivo
Mielten vallankumous
Tämän kevään
kirjoitan meille uudelleen.
Siinä lintujen huilut soivat
kirkkaimmin,
maan uumenista nousee
orastava vihreys
hipomaan sydämiä ja valo
laskeutuu kaiken keskelle
niin häikäisevä,
että on hetkeksi suljettava silmät,
liian kauan hämärään tottuneet.
Uudessa
keväässä
mielemme, nyt kaiken näkevä,
liitää yli maailman surun ja
kärsimyksen,
levittää nopein varmoin vedoin
niiden ylle toivon
ilmakehän
© AilaKaarina
(Vanhasta runostani muokattu versio.)
Runotorstai21/17: Kipua ja Tuskaa
Buchenwald 1980,
oppaana entinen vanki.
Myös uunit muistan,
kukat ja seppeleet.
Valokuvat,
kaikki
ne pienet kasvot niissä,
sen murhatun leikin määrän
© AilaKaarina
(Runo vuodelta 2013)
2 runoa ystävyydestä (kirjoitettu samalle ihmiselle, jota kaipaan ja joka on kuollut)
Runotorstai 21/16 haasteeseen Ystävyys
Runotorstain vetäjänä: Sus'
Minä
ja ystäväni kauempaa katsottuna
Istuvat iltaa nuo kaksi,
viiniä juoden.
Menneisyys kiertää
savuna seiniä,
mieliä,
sydämiä,
ei se enää pala
Ei mikään koskaan palaa.
Ei mitään voi
muuttaa, vain muistaa
tai unohtaa
Katsovat hetken toisiaan
samoin silmin
- - -
Minä ja ystäväni lähempää katsottuna
Pudottelemme sanoja
kuin poikasia pesästä
keskeneräisiksi merkityksiksi.
Sinä et halua pohtia sanojen sisintä,
asioiden olemusta,
sinulle riittää,
että olet,
että asiat tapahtuvat
jos ovat tapahtuakseen.
Sinun kanssasi
minäkin kysyn
kevyemmin
ja tämän hetken maailmani
on sovussa
toisten maailmojen kanssa
© Ailakaarina
Runotorstai21/15 haaste Rakkaus
7 runoa rakkaudesta
Kummallinen
rakkauslaulu
Rakkaani
tällä oudolla kielellä kerron
kuinka mielelläni
sinua ikävöin
Voitko ymmärtää
jos käännät kieleni
(tai kenties rullalle kuin papyruksen
tai kääretortun)
miten mielelläni
myös ruumiillani
sinua rakastan
Voitko ymmärtää kun annan sinulle
kielellisen suudelman
ja ymmärtää
miten ikävää
on tuntea ikävää
kun en tiedä tunnetko
ikävää vai ikävää
Jos ymmärrät
etkä tunne ikävää vaan ikävää
annat minulle kaívatun
kaivatun ilon
- - -
Kun se oli siinä,
missä sen olisi aina
pitänyt olla,
et kysynyt mitään,
koska se hypähti sanojen eteen
ja tunnistit sen heti,
sen ainutkertaisuuden,
tiesit ettet koskaan unohtaisi
hetkeäsi,
jossa rakkaus kosketti ensi kerran
hänen hahmossaan
- - -
Minun rakastettuni,
vierellä kulkija,
suutelee ryppyistä poskeani,
nojaaminuun minähäneen
Emme enää muista,
mistä toisemme poimimme.
Emme enää etsi
uutta horisonttia.
Monet meret ylittäneinä meille riittää
tämä taivas
- - -
Minun rakkauteni
ei ole pitkämielinen, ikuisesti,
ei lempeä, loputtomasti,
Se on kadehtinut kerskannut pöyhkeillyt
ja käyttäytynyt huonosti.
Se on etsinyt omaansa,
katkeroitunut ja muistellut kauan
kärsimäänsä pahaa.
Vääryydestä
se ei kykene iloitsemaan.
Totuutta
se vielä etsii.
Paljon se kestää,
paljon se uskoo ja kaikessa toivoo,
paljon se kärsii, vaikka siinä on se
helisevä vaski,
mutta jos sillä yhä olisi
lapsen mieli,
olisi lapsen rakkaus,
joka kaiken saamansa pahan
antoi aina anteeksi
- - -
Olet jokaisessa runossani,
vaikka en sinusta kirjoita.
Olet päivieni kulussa,
vaikka en sinua ajattele,
sillä rakkaus
on meren aalto, tietää tiensä,
syntyy syvyyksissä joista me emme tiedä,
hioo meitä
ja huuhtoo lopulta pois
surun ja kaipauksen.
Jäit minuun onnen jatkumona
- - -
Rakkauden polkuja
vaikka tuhannesti olisin kulkenut,
hyväillen katsonut silmiin,
tuntenut huuletkädetsylin
kaikessa syvyydessäni
mihin kulloinkin kykenin,
olen levännyt rakkauden ihmeessä
aina ensi kerran
Vaikka tuhannesti olisin tiennyt
autioituvassa ruumiissani
eron hetken koittavan,
olen palannut polkua pitkin
onneni luota
murheeni luokse
aina ensi kerran
- - -
Vanhan naisen rakkaudet
Sinä tulit ja menit
turhan kauniine kasvoinesi,
enhän minä niistä piitannut,
kumarruit puoleeni
ja minä rakastin vain sinua,
tuoksustasi sinut
kaikissa elämäni kerrostumissa
heti
tunnistin
© Ailakaarina
Runotorstai21/14 teemana Metsä
Metsäpolulla
nuoret ruohotupsut,
kuolleet oksat,
valon ja varjon vuorottelu,
luonnollisesti
© Ailakaarina
Vetäjänä Sus'
Uni, josta tahdoin herätä
Kuolemastasi
kertoi uni, josta tahdoin herätä.
Ja avoimesta ikkunasta yön jäinen henkäys.
Lasin molemmin puolin
mieleni
hätäinen
vaeltelu.
Kuolemasi jälkeen sain nähdä
miten tyyni ja lempeä
on kuoleman valo.
Hetken sen kajoa lainasi lähtösi airut
© AilaKaarina
Suden Tunnit -runotorstain kooste
Uuden Runotorstai21:n vetäjänä on Sus’
Hasste 12: (Vanha runoni, nyt vihdoinkin korjattu mieleiseksi :) )
Olen myöhäisten iltojen istuja,
taas katsellut metsikköä,
joka pian kaadetaan,
kirjoittanut turhia sanoja
kaipauksesta.
Puut mykkinä seisovat kuin ymmärtäisivät
© AilaKaarina
Suden Tunnit -runotorstain kooste
Haaste 12:
(Aamuyö 2021)
Yönsyvä maisema
ikkunani takana,
miten rakastan istua tässä,
katsella puita,
odottaa aamuyön valoa
jolloin jokainen oksa piirtyy selkeämmin
tähänkin yöhön
© Ailakaarina
Uusi Runotorstai21, haaste 11: 'Kevät':
Runoja lisää täällä
Vanhan naisen kevät
Ennne kuin jäät lähtivät
kevät jo uneksi hänessä,
ja äkkiä aurinko kurkisti puiden takaa,
pajunkissat kuoriutuivat kuin poikaset
ja linnut löysivät parinsa,
maailman ääriin kaikui keväinen vimma.
Siis mitä siitä, että oli ikää jo,
mitä siitä ettei enää
muistanut kaikkea tai unohti liikaa,
kunhan muisti vain,
että kerran sai olla nuori
ja
rakastaa
© AilaKaarina
Viikon 10 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa. Sanat päivystää, ruokalusikka ja isäntä on oltava tekstissä (sanoja saa taivuttaa). Klikkaa linkkiä:
(Vanha runo uusiksi muokattuna.)
Runotorstain aihe 10/21 on Ylistysruno
Lisää Runotorstain runoja täällä:
InLinkz - Linkups & Link Parties for Bloggers
Oodi Vanhalle Akalle
Vanha akka, noitanainen,
matriarkka
iänikuinen,
Pohjan Akka, suffragetti,
feministi kautta
aikain,
läksi ulos luolastansa
uroita
ojentamahan.
Repäisi kapakan uksen,
ja suunsa
ikiviisaan
auki,
ammollensa
ne lennätti.
Ilmoille kun reväytti
ikivanhat
laulelunsa,
kaatui tuolit, pöydät, loosit,
kaatui kaikki
ihmisetkin,
seinätkin jo tutisivat.
Löysi
viimein
etsimänsä
maitoparta
Joukahaisen.
Lauloi
suohon nuoren
miehen,
sinne
oppimaan syviä
aatoksia elämästä,
viisaampia
laulelmia.
Näki vanhan Väinämöisen,
suuren
sankarimme
ennen,
nuorta neitoa himoovan,
Ainon perään
kuolaamassa.
Suohon
lauloi
ukkoraiskan,
säälittävän harmaahapsen.
Jätti
suolle
miehet
nämä
hellästi
heille hymyillen.
Vanha nainen, nuori kerran,
äitinä
vain ihailtuna,
madonnaksi vaiettuna,
kevyeksi
riisuttuna,
silti oli rakastanut
viisaita ja
tyhmempiä,
kauniita ja rumiakin,
vaan uroita aikuisia!
(Tarvinnut
ei punattujen
botokshuulten viehätystä,
silikonitissejäkään
eikä
pepun pyöritystä!)
Uljahana
marssi ulos
vanha nainen naurahtaen
ajallemme. Ja
menneille.
Yksin
suri
luolassansa.
©
AilaKaarina
Viikon 7 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa ja sanat pelto, laboratorio ja astia on oltava tekstissä (saa taivuttaa):
https://pienettarinat.blogspot.com/2021/02/unohtumaton.html
Viikon 3 Krapuhaaste: Pysäytetty. Sanat heikko, laskea ja vaeltaja täytyy löytä tekstistä. Klikkaa linkkiä: https://pienettarinat.blogspot.com/2021/01/pysaytetty.html
Lisää Krapuja löytyy täältä: https://susupetalsanat.wordpress.com/
Kuolleelle koiralleni
Joka ilta sinä odotit
yhteistä sukellusta metsän syvyyksiin,
kuljit vapaana,
menit menojasi, mutta tulit kutsusta
jos et heti
niin viimeistään
kun olin jo varma
että vihdoin nappasit jänösi
ja unodit minut,
seisoit hiljaa, usein takanani
kuonosi koiran virneessä.
Taas jatkoimme matkaa
eikä teitä ja polkuja rientänyt
vain nainen ja koira,
vaan me ja sinussa minun sydämeni,
me ja minussa sinun mielesi eläin.
Nyt olet mennyt,
enkä koskaan ennen
ole nähnyt sohvaa
näin tyhjää
© AilaKaarina
