Runotorstai21/15 haaste Rakkaus
7 runoa rakkaudesta
Kummallinen
rakkauslaulu
Rakkaani
tällä oudolla kielellä kerron
kuinka mielelläni
sinua ikävöin
Voitko ymmärtää
jos käännät kieleni
(tai kenties rullalle kuin papyruksen
tai kääretortun)
miten mielelläni
myös ruumiillani
sinua rakastan
Voitko ymmärtää kun annan sinulle
kielellisen suudelman
ja ymmärtää
miten ikävää
on tuntea ikävää
kun en tiedä tunnetko
ikävää vai ikävää
Jos ymmärrät
etkä tunne ikävää vaan ikävää
annat minulle kaívatun
kaivatun ilon
- - -
Kun se oli siinä,
missä sen olisi aina
pitänyt olla,
et kysynyt mitään,
koska se hypähti sanojen eteen
ja tunnistit sen heti,
sen ainutkertaisuuden,
tiesit ettet koskaan unohtaisi
hetkeäsi,
jossa rakkaus kosketti ensi kerran
hänen hahmossaan
- - -
Minun rakastettuni,
vierellä kulkija,
suutelee ryppyistä poskeani,
nojaaminuun minähäneen
Emme enää muista,
mistä toisemme poimimme.
Emme enää etsi
uutta horisonttia.
Monet meret ylittäneinä meille riittää
tämä taivas
- - -
Minun rakkauteni
ei ole pitkämielinen, ikuisesti,
ei lempeä, loputtomasti,
Se on kadehtinut kerskannut pöyhkeillyt
ja käyttäytynyt huonosti.
Se on etsinyt omaansa,
katkeroitunut ja muistellut kauan
kärsimäänsä pahaa.
Vääryydestä
se ei kykene iloitsemaan.
Totuutta
se vielä etsii.
Paljon se kestää,
paljon se uskoo ja kaikessa toivoo,
paljon se kärsii, vaikka siinä on se
helisevä vaski,
mutta jos sillä yhä olisi
lapsen mieli,
olisi lapsen rakkaus,
joka kaiken saamansa pahan
antoi aina anteeksi
- - -
Olet jokaisessa runossani,
vaikka en sinusta kirjoita.
Olet päivieni kulussa,
vaikka en sinua ajattele,
sillä rakkaus
on meren aalto, tietää tiensä,
syntyy syvyyksissä joista me emme tiedä,
hioo meitä
ja huuhtoo lopulta pois
surun ja kaipauksen.
Jäit minuun onnen jatkumona
- - -
Rakkauden polkuja
vaikka tuhannesti olisin kulkenut,
hyväillen katsonut silmiin,
tuntenut huuletkädetsylin
kaikessa syvyydessäni
mihin kulloinkin kykenin,
olen levännyt rakkauden ihmeessä
aina ensi kerran
Vaikka tuhannesti olisin tiennyt
autioituvassa ruumiissani
eron hetken koittavan,
olen palannut polkua pitkin
onneni luota
murheeni luokse
aina ensi kerran
- - -
Vanhan naisen rakkaudet
Sinä tulit ja menit
turhan kauniine kasvoinesi,
enhän minä niistä piitannut,
kumarruit puoleeni
ja minä rakastin vain sinua,
tuoksustasi sinut
kaikissa elämäni kerrostumissa
heti
tunnistin
© Ailakaarina
Ai että tuo kielen kääntäminen, rulla tai papyrus oli herkullinen ajatus! :D
VastaaPoistaPaljon joutuu ihminen mättämään hiekkaa vaskooliinsa ennenkuin sen pohjalta pienen hipun löytää.
VastaaPoistaKiitos Rita A ja pasanen, kun kommentoitte lurituksiani :D .
VastaaPoista