2 runoa ystävyydestä (kirjoitettu samalle ihmiselle, jota kaipaan ja joka on kuollut)
Runotorstai 21/16 haasteeseen Ystävyys
Runotorstain vetäjänä: Sus'
Minä
ja ystäväni kauempaa katsottuna
Istuvat iltaa nuo kaksi,
viiniä juoden.
Menneisyys kiertää
savuna seiniä,
mieliä,
sydämiä,
ei se enää pala
Ei mikään koskaan palaa.
Ei mitään voi
muuttaa, vain muistaa
tai unohtaa
Katsovat hetken toisiaan
samoin silmin
- - -
Minä ja ystäväni lähempää katsottuna
Pudottelemme sanoja
kuin poikasia pesästä
keskeneräisiksi merkityksiksi.
Sinä et halua pohtia sanojen sisintä,
asioiden olemusta,
sinulle riittää,
että olet,
että asiat tapahtuvat
jos ovat tapahtuakseen.
Sinun kanssasi
minäkin kysyn
kevyemmin
ja tämän hetken maailmani
on sovussa
toisten maailmojen kanssa
© Ailakaarina
Vaikuttavavia, huomaa että olet kirjoittanut tunteella, kuitenkin tekniikka hallussa. Tykkään.
VastaaPoistaHarkitsisin sinuna vakavasti eka runon kuin -sanan poisjättämistä ja ehkä seuraavan kahden sanan sijamuotoa. Vakavasti. Ehkä. ;)
Toisen runon ystävän keveyttä eksistentialismiin kaipaisin minäkin joskus, ihan liian vakavasti tulee ajoittain otettua olemassa olo. sen kun on vaan;)
Paljon heräsi ajatuksia ja mielikuvia, kiitos.
Kiitos Sus'. Tuo kuin-sana olikin välillä poissa, mutta sitten käsi kirjoitti sen uudstaan. Otanpa pois sen. Kiitos <3
VastaaPoistaOn kyllä parempi mielestäni noin. Joskus ei tarvi alleviivata metaforaa sillä kuin sanalla, se käy ilmi itse sanoista ja ne toimii tässä paremmin ilman kuin -sanaa.
PoistaJuu, kiitos!
Poista1. lopun luin ensin, että samein silmin, mutta olikin samoin:D. Resignaatiota ilmassa, myös harmoniaa.
VastaaPoista:D Kiitos pasanen. Voipi olla, että myöhemmin illalla tuo samein silmin tuli todeksi :D.
Poista