(Vanha runoni)
Niin syvälle syksyyn
olen jälleen kulkenut
etten enää erottaisi itseäni täältä,
en metsän pylväiköstä,
en hehkusta,
joka mieleni rajoja siirtää,
en luopumisesta, joka tyynesti
on,
ellei minussa olisi tämä
kumaruus
kaiken edesä
© AilaKaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti