Blogitekstisuositus

tiistai 12. tammikuuta 2021

Kuolleelle koiralleni (vanha runo, vihdoin korjattuna)

 

 

 

 

 

Kuolleelle koiralleni







Joka ilta sinä odotit

yhteistä sukellusta metsän syvyyksiin,

kuljit vapaana,

menit menojasi, mutta tulit kutsusta

jos et heti

niin viimeistään


kun olin jo varma

että vihdoin nappasit jänösi

ja unodit minut,

seisoit hiljaa, usein takanani

kuonosi koiran virneessä.

Taas jatkoimme matkaa

eikä teitä ja polkuja rientänyt

vain nainen ja koira,

vaan me ja sinussa minun sydämeni,

me ja minussa sinun mielesi eläin.



Nyt olet mennyt,

enkä koskaan ennen

ole nähnyt sohvaa

näin tyhjää

 

 

© AilaKaarina

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti