Se hetki

 

 

 

 

 

       Se hetki,
jolloin olemme vapaita
itsestämme,
löydymme toisillemme
ilman kuvitelmaa,

     onko jossain
leikkauspisteemme,
     
vai jäämmekö
lähelle

© AilaKaarina

En sano

 

 

 

 

 

En sano:
tämä aikamme,
sillä aina
on Ihmisyys
isketty kirveen terän alle,
nuolen kärkeen,
se on aina tallattu
tasatahtiin
marssivien saappaiden alle,
kuristettu panssarivaunujen telaketjuihin,
silvottu ohjuksin
ja haudattu ahneuden ja vallanhimon
pohjattomiin kammioihin.
Sanon: sinä ihminen.

Mutta aina jossakin
nousee hän,
joka ei
           vaikene,
käännä katsettaan pois.

Ja kasvaa uusi oras.
Sanon: sinä
            Ihminen

© AilaKaarina

Hiljaisten puiden polkua

 

 

 

 

 

Hiljaisten puiden polkua

käy syksy kohti ikkunaani.

Puut kumartavat, 

sateessa lehdet soihtuina

värähtävät tuulen huutoon,

särähti lasi

© AilaKaarina

Kuuntelen

 

 

 

 

 

Kuuntelen
puiden hiljaista puhetta,
kaareutuva vihreys 

on todellinen
kuin on maailma
täynnä kuoleman tantereita
ja kärsimystä.
Jaksaakseni
minussa lepää nyt vain
ilo,

ja puiden kauneus 

© AilaKaarina

(Runotorstain sivulle haasteeseen Kesäyön unelma)

Kohdata toisen viha

 

 

 

 

 

Kohdata toisen viha

silmästä silmään,

kun pakoon et pääse,

kun osuit vain tielle,

väistämättä,

kieltämättä,

mitätöimättä,

tallaamatta

syvälle haudattua miinaa

© AilaKaarina

Nainen toisena ihmisenä (lähes alkuperäinen versio)

 

 

 

 

 

Nainen toisena
ihmisenä


Pudota
omaan haavoittuvuuteensa,
naiseuteensa,
      ihmisyyteensä,

kolmiyhteyteen,
löytää kauneinta itsessään.

Kuinka pelkäsinkään
ja piilotin haluni olla
naisihminen,
ihmisnainen,
sillä minulla ei ole historiaa,
tai jos onkin,
se on omassa historiassaan kuin lukittu lipas.

Miehen historiassa
minulla on nimi:
      synnyttävä naaras
      miehenvaimo
miehenäiti  miehensisar
      miehentytär
ja mystiikan kuolleet kuvat
      pyhät mariat
      pahat magdaleenat,
pelon ja vihan, uskomusten, halkaistu nainen,
      en tahdo enää nähdä,

 vaan naisen kaikissa
 muodoissaan           väreissään           häpeämättömästi
                               
synnyttämässä uutta viisautta,
ojentamassa käden toiselle ihmiselle

© AilaKaarina

Matolla puun lehti (Runotorstain sivulle teemaan Kellastunut)

 

 

 

 

Matolla puun lehti.

Astun lähemmäksi avointa ikkunaa,

katson

ohi puiden,

kultaisten lehtien yli

itseni lähemmäksi

viimeistä ikkunaa

© AilaKaarina