ei ne jäljet (Runotorstain sivulle teemaan Oppia ja teemaan Elämä)

           

 

 

 

 

ei ne jäljet,
jotka elämä meihin jättää,

           vaan jäljet,
      jotka me jätämme
            elämään

© AilaKaarina

Joka ilta sinä odotit (R.I.P. Sarabi 9.1.2015)

 (Koiran kuoleman jälkeen kirjoitettu ensimmäinen versio)

 

 

 

 

Joka ilta sinä odotit
yhteistä matkaa,
sukellusta metsän syvyyksiin,

kuljit vapaana           menit menojasi,
mutta tulit kutsusta jos et heti
niin viimeistään,

kun olin jo varma,
että vihdoin nappasit jänösi
ja unohdit minut,

siinä vain seisoit lähelläni
kuonosi koiran virneessä.
Taas jatkoimme matkaa

sinussa minun sieluni ymmärrys,
minussa sinun mielesi eläin,

teitä ja polkuja riensi        
   onnellinen vapaus

Nyt olet mennyt,
enkä koskaan ennen ole nähnyt sohvaa

näin tyhjää

© AilaKaarina

Emme kohdanneet (Runotorstain sivulle, 445. haaste: Kukka)

 

 

 

 

 

Emme kohdanneet,
                     sinä väistit,
         ja minä

sulkeuduin hitaasti,
toisin kuin kukka
joka tekee sen kivutta

© AilaKaarina

Rakeet jyskyttävät ikkunaan

 

 

 

 

 

Rakeet jyskyttävät ikkunaan,
minulla on mukava asento,
sylissä kirja.
         
           Tämän kaiken
       sattumanvaraisuus,
vain jossakin päivieni varrella väärä valinta,
vahinko,
pelkkä ajattelemattomuus,

           jyskytän ovea, ikkunaa

© AilaKaarina

Uni josta tahdoin herätä (Runotorstain sivulle teemaan Kajo/1982 lento-onnettomuudessa kuolleelle sisarelleni)

 

 

 

 

 

Uni josta tahdoin herätä


Kuolemastasi kertoi uni, josta tahdoin herätä,
ja yön jäinen henkäys avoimesta ikkunasta,
           sen molemmin puolin
                     mieleni
              hätäinen vaeltelu,       
       
Kuolemasi jälkeen sain nähdä
miten tyyni ja lempeä on kuoleman valo,
   
hetken sen kajoa lainasi
                  lähtösi airut

© AilaKaarina

Vuosikymmenien jälkeen

 

 

 

 

 

Vuosikymmenien jälkeen
matkalla muualle
hän löysi nuoruuden kotinsa,
yhden niistä,
           tuo se oli,
tuo ovi tuo ikkuna.
           Se onni.

Lapsuutensa kodit hän muisti kaikki,
vaikkei koskaan ollut kotonaan niissä

© AilaKaarina

silmissä pilkkeenä (Runotorstain sivulle teemaan Toivo)

 

 

 

 

 

silmissä pilkkeenä
    syvät vedet,

  rantaan uidut

© AilaKaarina