Näemmekö lapsenlapsissamme
jatkumon,
lastemme valinnoissa
lastensa äidiksi isäksi
rakkautemme,
puun jonka istutimme,
tehdyn työn hedelmät,
elämämme lohdullisen symmetrian
© AilaKaarina
Näemmekö lapsenlapsissamme
jatkumon,
lastemme valinnoissa
lastensa äidiksi isäksi
rakkautemme,
puun jonka istutimme,
tehdyn työn hedelmät,
elämämme lohdullisen symmetrian
© AilaKaarina
Saunottu.
Kynttilät sytytetty.
Kissa keränä sängylläni
nostaa päänsä
kun kuljen ohi.
Lauantai-ilta
moninkertaisena kopiona,
(vain kissa
milloin missäkin)
tuijotan
yksinäisyyttäni,
yritystäni
muuntaa se
joksikin muuksi
© AilaKaarina
Takana nopeat vuodet.
Kaikki mistä taistelimme luovuttamatta,
teimme mahdottomasta mahdollisen,
kaikki mistä luovuimme taistelematta,
teimme mahdottomaksi mahdollisen.
Edessä nopeat vuodet:
© AilaKaarina
Kaamos
Koivun vaitonaisuuden,
sen joka viimeisenä luovutti
tunnistan
marraskuun,
kuusten kylmät oksat lähimpänä maata,
ne tummimmat
© AilaKaarina
Kaikki me sitä etsimme.
Emme halua ajatella,
että sillä olisi hinta.
Sehän kuuluu kaikille,
siellä toisessa maailmassa,
jollakin toisella planeetalla.
Täällä me tarraamme kiinni
kuka pelotta riemu sydämessä,
kuka peläten tarraa silti,
saadaksemme kokea sen
edes hetken
tässä maailmassa, missä mikään
ei mene tasan
© AilaKaarina
Vanheta niin
että säilyisi myötätunto
ja lämmin nauru,
ja niin,
ettei yksin hopeapajuni oksissa
ilta-aurinko säkenöisi
© AilaKaarina