Oodi Vanhalle Akalle

(Vanha runo uusiksi muokattuna.) 

Runotorstain aihe 10/21 on Ylistysruno

Lisää Runotorstain runoja täällä:

InLinkz - Linkups & Link Parties for Bloggers

 

 

 

 

Oodi Vanhalle Akalle

 

 

Vanha akka, noitanainen,
matriarkka iänikuinen,
Pohjan Akka, suffragetti,
feministi kautta aikain,
läksi ulos luolastansa
uroita ojentamahan.

Repäisi kapakan uksen,
ja suunsa ikiviisaan auki,
ammollensa ne lennätti.
Ilmoille kun reväytti
ikivanhat laulelunsa,
kaatui tuolit, pöydät, loosit,
kaatui kaikki ihmisetkin,
seinätkin jo tutisivat.

Löysi viimein etsimänsä
maitoparta Joukahaisen.
Lauloi suohon nuoren miehen,
sinne oppimaan syviä
aatoksia elämästä,
viisaampia laulelmia.

Näki vanhan Väinämöisen,
suuren sankarimme ennen,
nuorta neitoa himoovan,
Ainon perään kuolaamassa.
Suohon lauloi ukkoraiskan,
säälittävän harmaahapsen.
Jätti suolle miehet nämä
hellästi heille hymyillen.

Vanha nainen, nuori kerran,
äitinä vain ihailtuna,
madonnaksi vaiettuna,
kevyeksi riisuttuna,
silti oli rakastanut
viisaita ja tyhmempiä,
kauniita ja rumiakin,
vaan uroita aikuisia!

(Tarvinnut ei punattujen
botokshuulten viehätystä,
silikonitissejäkään
eikä pepun pyöritystä!)

Uljahana marssi ulos
vanha nainen naurahtaen
ajallemme. Ja menneille.
Yksin suri luolassansa.

© AilaKaarina