Miten äkkiä pudotit minut
kylmien lakanoiden
väliin.
En enää tiedä
oliko totta
se ykseys jonka
löysin
yhdessä,
sen ainoan rauhan,
sen ainoan levon, todellisimman,
sen ainoan levon, todellisimman,
jonka vain toisen
kanssa voi saada.
En enää tiedä, oliko
totta
mikään,
minne katosi ilo joka tulvi yli rajojeni
kun ojensin käteni, kaiken
minussa sinua kohti?
minussa sinua kohti?
Nyt katson
yksinäisyyttä silmästä silmään:
hiljaisuus on kylmä henkäys
ja tiedän,
olit jo
unohtanut
©
AilaKaarina
Runonevan 6. haasteeseen: Ari Koivunen: Angels are calling (musiikkihaaste).
Todella kaunis! Pidän tästä runosta erityisesti.
VastaaPoistaKiitos Joan Owl ❤!
Poista