Sateisena aamuna yksinäinen lintu alastomassa puussa,
yksinäinen lintu alastomassa puussa sateisena aamuna,
alastomassa puussa
sateisena aamuna yksinäinen lintu
Minä en päässyt syksystä pois
© AilaKaarina
Sateisena aamuna yksinäinen lintu alastomassa puussa,
yksinäinen lintu alastomassa puussa sateisena aamuna,
alastomassa puussa
sateisena aamuna yksinäinen lintu
Minä en päässyt syksystä pois
© AilaKaarina
Ei se vanha ollut,
vain huonosti tehty,
taloni, josta kaiken purin.
Asuin kauan vieraana vieraissa nurkissa, majataloissa,
kellareissa, ullakoilla
ja taloanai rakensin, purin
ja rakensin.
Ei siitä koskaan valmista tullut,
ei tulekaan,
mutta seinät ovat avarat ja lattia luja,
katossa taivaan näyttävä ikkuna
© AilaKaarina
(Sarjaan psykoanalyysi)
Syksyinen myrsky
repii lehdet puista.
Jos sinä olisit täällä
sataisi vain kultaisia pisaroita
© AilaKaarina
Syödä ruokansa
ja pyydellä puolelta maailmaa anteeksi,
kun sen syö.
Jeesus sanoi: Ne joilla on, niille annetaan.
Se on nyt optioiksi muutettu
© AilaKaarina
Toisilla yllin kyllin liikaa.
Toisilla niin vähän,
ettei
se
enää
miksikään
muutu
© AilaKaarina
Rakkaudestamme
on vuosien jälkeenkin
minussa tallella kaikki
kuin varhaisen pakkasen jäädyttämät
kirsikat puussa
© AilaKaarina
Kunnioita
Kaikkivaltiasta Lääketiedettä.
Se olkoon tie, totuus ja elämäsi
pienessä pillerissä.
Niele se
patteihin, kolotukseen, murheeseen, masennukseen, ahdistukseen,
riippuvuuteen
Älä mieti syitä.
Tyydy.
Ole kiltisti
aikasi näköinen,
mielelläsi
aina vieras
© AilaKaarina
Kun tulen vanhaksi,
ethän unohda?
Kolkutathan oveen,
astut huoneeseen,
sytytät valon
© AilaKaarina
En tiedä,
onko olemassa vapaaehtoista
yksinäisyyttä.
Tiedän vain sen,
että on olemassa huonoa onnea,
vääriä valintoja,
yksinäisyyttä
© AilaKaarina
Vanhan naisen kevät
Ennen kuin jäät lähtivät
kevät jo uneksi hänessä
kunnes aurinko kurkisti puiden takaa,
pajunkissat kuoriutuivat kuin poikaset,
linnut löysivät parinsa,
ja maailman ääriin kaikui keväinen vimma!
Siis mitä siitä, että oli ikää jo,
mitä siitä ettei enää muistanut kaikkea
tai unohti liikaa,
kunhan muisti vain, että kerran sai olla nuori
ja rakastaa
© AilaKaarina
Vanhan naisen talvi
Nuori lämmin liha luiden päällä
riensit vaikka takki auki pakkasessa,
kauan sitten.
Nyt talvituuli on vähintäänkin hankaluus
ohenevilla poskilla,
valkoinen maa haikeus
vanhoissa jaloissasi
© AilaKaarina
Vanhan naisen syksy
Syksyn värien jäähyväistanssiin
valo katoaa ja kaiken runsaus,
mutta vielä on vaahterassa
okran ja punaisen kaikki sävyt,
ja hopeapaju sirottaa lehtensä
kuin korut
hänen jalkojensa juureen
© AilaKaarina
Vanhan naisen kesät
Vasta myöhään hän huomasi
odottavansa kesää,
mutta äkkiä kantoi sitä
moninkertaisesti
kuin vanhat Saarat lapsiaan,
synnytti ja helli,
antoi pois pakon edessä.
Ja ennen kuin taas on luovuttava
hän synnyttää auringon,
maan ja latvustojen vihreät meret,
pihlajat kukkaan,
syreenien tuoksun
ja taas auringon,
aina vain kiihkeämmin,
sillä aina vain lähempänä
kurjet huutavat
© AilaKaarina
En kaipaa nuoruutta,
en sileää elämää
kasvoilleni takaisin.
Haluan nähdä
valinnat,
jotka tein,
jätin tekemättä
ja ne, jotka vielä voin valita
© AilaKaarina